Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Epäluottamuksen syveneminen herännäisyyden karismaattisia johtajia kohtaan näkyi selvästi
Kihlmanin ja hänen lähipiirinsä kirjeenvaihdossa. Haluttiin irtaantua johtajista ja asettaa Raamattu
takaisin ainoaksi auktoriteetiksi. 267 ”Pyhimysten täytyy kaatua, jotta voisimme oppia
luottamaan Jumalaan, ei ihmisiin. Meidän täytyy palata Sanan ehdottomaan noudattamiseen”,
kirjoitti Kihlman. 268 Kirjeissä korostettiin nimenomaan oman itsenäisen ajattelun merkitystä:
liikkeen johtohahmoista eroaminen ei missään tapauksessa saisi johtaa uuden puolueen muo-
dostumiseen. 269
Edellä kerrottu kuvastaa sitä, miten heränneiden verkoston normipohjan suunnaton tiiviys ja
asemaltaan lähes diktaattoreita muistuttavien herätysjohtajien asema tuon normiston määrittelijänä
alkoi vähitellen nakertaa verkoston perusteita. Heränneiden isien rooli oikean opin säätäjinä
ja heihin kohdistunut henkilönpalvonta alkoivat aiheuttaa muissa papeissa kateutta. Lisäksi heränneen
normiston rautainen pakkopaita alkoi kaventaa pappien omia toimintavapauksia. Herännyt
verkosto toki tarjosi heidän omien yksilöllisten pyrkimyksiensä kannalta hyödyllistä sosiaa-
lista pääomaa, mutta ongelmaksi muodostui se, että sitä alkoi olla liikaa. Liian vahva ja suljettu
sosiaalinen verkosto ei enää ollut toimiva, vaan se pakotti jäsenensä alistumaan myös sellaisiin
rajoitteisiin, jotka haittasivat heidän omien intressiensä ajamista. Sosiologi Kaj Ilmonen onkin
huomauttanut, että pahimmillaan sosiaalinen pääoma saattaa tällaisessa tapauksessa muuttua
resurssista pelkäksi rajoitteeksi. 270 Yksilö voi kasvattaa sosiaalisen verkoston yhteisessä käytössä
olevaa kollektiivista voimaa tekemällä kompromisseja ja tinkimällä omista itsekkäistä tavoit-
teistaan, mutta hänen on saatava uhrauksistaan vastineeksi riittävästi hyötyä, jotta kompromissien
tekemisessä olisi hänen kannaltaan jotakin mieltä.
Toinen ongelma, johon sosiaalisia verkostoja tutkineet sosiologit ovat kiinnittäneet huomiota, on
liian tiiviin verkoston muodostuminen tiedonkulun esteeksi. Sulkeutuneisuus hyödyttää verkos-
toa tiettyyn pisteeseen asti, koska se lisää verkoston jäsenten välillä vallitsevaa luottamusta. Kun
kaikki tuntevat kaikki, muihin on helppo luottaa ja toisaalta sosiaalinen kontrolli on vahvaa. Tiedonkulku,
joka on yksi suurimmista verkoston tuomista eduista, alkaa kuitenkin kärsiä tilanteessa,
jossa verkoston jäsenten kontaktit verkoston ulkopuolelle häviävät. Jos tietoa vaihdetaan vain
samaan verkostoon kuuluvien lähiystävien (nk. vahvat siteet) kanssa, se alkaa pyöriä samojen
267 Esim. C.G. von Essen Alfred Kihlmanille 17.3.1852. Ruuth 1937, s. 163.
268 Alfred Kihlman C.G. von Essenille 15.8.1851. Ruuth 1937, s. 11.
269 Alfred Kihlman A.W. Ingmanille ja A.A. Favorinille 15.–16.9.1851. Ruuth 1937; A.W. Ingman Alfred
Kihlmanille 13.12.1851, Ruuth 1937, s. 199; A.A. Favorin Alfred Kihlmanille 15.12.1852. Ruuth 1937, s. 244–245.
270 Ilmonen 2000, s. 25. Ilmonen käyttää esimerkkinä juuri uskonlahkoja.
72