Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Näitä uskonnollisen verkoston sivutuotteina syntyneitä hyötyjä voidaan jäsentää Colemanin
sosiaaliselle pääomalle määrittelemien ilmenemismuotojen avulla. Hänen mukaansa sosiaalinen
pääoma voi ilmetä 1) velvollisuuksina, odotuksina ja rakenteiden luotettavuutena, 2) informaatiokanavina
sekä 3) normeina ja sanktioina. Velvollisuuksilla, odotuksilla ja rakenteiden luotettavuudella
Coleman tarkoittaa tilannetta, jossa A tekee B:lle palveluksen ja luottaa tämän tekevän
jossakin myöhemmässä yhteydessä vastapalveluksen. A:lla on tällöin odotus B:n toiminnasta ja
B:llä vastaavasti velvoite tehdä vastapalvelus. Järjestelmän moitteeton toiminta edellyttää sen
rakenteisiin kohdistuvaa luottamusta, ts. sitä että A voi luottaa vastapalveluksen saamiseen. 230
Colemanin ajatus ei ole mitenkään uusi; jo ranskalainen sosiologi ja antropologi Marcel Mauss
korosti kuuluisassa Lahja-esseessään vastavuoroisuuden merkitystä. Lahjan antamiseen liittyy
aina julkilausumaton odotus lahjaan vastaamisesta, kiitollisuudenvelka. 231 Juuri tämän vastavuoroisuuden
ja yhteistoiminnan mekanismin merkitystä luottamuksen rakentajana ja sitä kautta
sosiaalisen pääoman synnyttäjänä ovat myös Pierre Bourdieu ja Robert Putnam korostaneet. 232
Heränneiden verkostossa velvollisuudet, odotukset ja rakenteiden luotettavuus näkyivät selkeim-
min juuri palvelusten vaihtamisen muodossa: kaupungissa asuva tai käyvä uskonveli saattoi
ostella ystävänsä lukuun esim. kirjoja, maalla asuva vaikkapa vastavuoroisesti käydä muistut-
tamassa kaupunkilaisen velallisia velvoitteistaan. Myös vieraiden kestitsemisessä velvoitteet ja
odotukset ovat selvästi nähtävissä. Aina vieraiden majoittaminen ja ylenpalttinen hoivaaminen
eivät taloudellisesti olleet pelkkää huvia. Se oli myös velvollisuus, joka oli täytettävä, jotta
järjestelmän vastavuoroisuus ja luotettavuus eivät rapistuisi. Se vaivannäkö ja rahanmeno, joka
palveluksiin ja vieraanvaraisuuteen uhrattiin, ei silti ollut tuhlausta vaan taloudellisen pääoman
investoimista verkostoon tai sanalla sanoen – sosiaaliseen pääomaan. Sijoituksista kertyvä hyöty
saatiin myöhemmin takaisin sitä kautta, että verkoston apuun voitiin vastavuoroisesti aina luottaa
tarpeen tullen. 233 Pierre Bourdieun mukaan taloudellisen pääoman vaihtamista sosiaaliseen tai
kulttuuriseen pääomaan voidaankin käyttää strategiana pääomien uusintamisen turvaamisessa.
Sosiaalisen pääoman kasvattaminen edellyttää taloudellisia uhrauksia, jotka riittävästi toistuessaan
synnyttävät luottamusta, verkostoa koossapitävää voimaa. 234 Näin myös heränneiden ver-
230 Coleman 1988, s. S102–S104.
231 Mauss 1999, passim.
232 Bourdieu 1986, s. 250; Putnam 1993, s. 166–167.
233 Vrt. myös Hasselberg 1998, s. 177–178.
234 Bourdieu 1986, s. 252–253.
63