Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

osti paria vuotta aiemmin järjestetty Porin tulitikkutehtaan osakeanti, jossa monet sijoittajat olivat
menettäneet rahansa. 401
Kihlman piti Tampellan osakeantia merkkitapauksena ja perehtyi ominaiseen tyyliinsä hyvin
huolellisesti yhtiön suunnitelmiin ennen sijoituspäätöksen tekemistä. 402 Hänen kokemuksensa
liikemiehenä ei kuitenkaan riittänyt kovin valistuneen arvion tekemiseen. Hänen seuraavana kesänä
Tampereelta kirjoittamastaan kirjeestä saa sen käsityksen, ettei hän ollut täysin perillä siitä,
mihin oli rahansa sijoittanut: ”Mahdotonta on voida tarkastaa tätä suurenmoista liikettä. Tässä
täytyy luottaa perustajien tietoihin, arvostelukykyyn ja rehellisyyteen. Ja näissä kohden tekee
Törngren erittäin hyvän vaikutuksen.” 403 Samaan aikaan muutamat kokeneemmat liikemiehet,
kuten vaasalainen kauppaneuvos Carl Gustaf Wolff, vetäytyivät osakemerkinnästä viime tingassa.
404 Toisaalta Kihlmanin varovaisuutta osoittaa se, ettei hän tullut merkinneeksi enempää
kuin kaksi osaketta.
Osakeannissa yhtiöön kohdistetuista odotuksista huolimatta Tampereen Pellava- ja Rautateollisuuden
menestys ei 1860-luvun alkupuoliskolla ollut häävi. Se kärsi jatkuvasta pääoman puut-
teesta, eikä osingonmaksuun juuri olisi ollut varaa. Siitä huolimatta osinkoa jaettiin, sillä talousahdingossa
painivat pääomistajat Adolf Törngren ja Gustaf August Wasastjerna tarvitsivat kä-
teistä rahaa välttyäkseen henkilökohtaiselta konkurssilta. Pääomistajat eivät myöskään kyenneet
maksamaan velkojaan yhtiölle; etenkin Törngrenin velat vain kasvoivat vuosi toisensa jälkeen.
Yhtiön taloudellisen tilan kaunistelemiseksi tehtiin kirjanpidollisia silmänkääntötemppuja, jotka
eivät tarkkaan ottaen olleet edes lainmukaisia. 405
Ennen liikepankkilaitoksen muotoutumista 1860-luvulla virallisia rahoituslaitoksia olivat lähinnä
vain Suomen Pankki ja sen hoitamat rahastot, muutamat paikalliset säästöpankit sekä vakuutus-
yhtiöt. Luotto-olojen ja pankkilaitoksen kehittymättömyys aiheutti sen, että pääomien hankinta
oli vielä 1850- ja 1860-luvulla etupäässä yksityishenkilöiden ja yritysten välisten suorien luotto-
401
Yrjänä 2002.
402
Aspelin-Haapkylä 1915, s. 387–388.
403
Alfred Kihlman C.G. von Essenille 13.7.1861. Aspelin-Haapkylä 1915, s. 393.
404
Wolff oli luvannut osallistua osakeantiin, mutta häntä ei kuitenkaan näy merkitsijöiden joukossa. von Bonsdorff
1956a, s. 130, 133–134; Lodenius 1908, s. 19.
405
von Bonsdorff 1956a, s. 226–228; Lodenius 1908, s. 22–29.
110