Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus ei onnistunut vielä 1860-luvun loppupuolellakaan pääsemään
jaloilleen. Kihlmanin vastustuksesta huolimatta yhtiön uusi johtokunta hyväksyi lähes ensi
töikseen Adolf Törngrenin ehdotuksen, jonka mukaan hän kuittasi jättivelkansa Tampellalle luovuttamalla
yhtiölle omistamansa keskeneräisen Helsingin Hietalahdessa. Telakka ei millään tapaa
sopinut yhtiön aiempiin toimialoihin, eikä se puolivalmiina edes vastannut arvoltaan Törngrenin
yli 430.000 markan suuruisia velkoja. Johtokunnan enemmistö kuitenkin piti Törngrenin
konkurssia niin todennäköisenä, että se halusi tarjouksen hyväksymällä pelastaa saatavistaan
edes osan. 425
Päätös osoittautui pian virheeksi, sillä vastoin alkuperäisiä toiveita puolivalmista telakkaa ei
saatu myytyä, eikä siihen sijoitettu pääoma tuottanut mitään. Niinpä rakennustöitä päätettiin jatkaa.
Rakennuskustannukset ylittivät nopeasti alkuperäiset arviot, ja jo ennestään velkainen tamperelaisyhtiö
joutui ottamaan yhä uusia pankkilainoja. Pankkien luotonantohalukkuus väheni
velkojen kasvaessa, minkä vuoksi yhtiön johtokunnan jäsenet joutuivat lainaamaan rahaa omissa
nimissään pitääkseen tehtaat käynnissä. Kesäkuuhun 1868 mennessä laivatelakan rakennuspro-
jekti oli syönyt yhtiön varoja lähes 900.000 markkaa. 426 Vararikon partaalla horjuvat Gustaf August
ja Gideon Wasastjerna nostivat lisäksi yhtiöstä osinkoja johtokunnan ja muiden osakkaiden
vastalauseista piittaamatta. Pellavatuotteiden valmistus taas oli sinänsä kannattavaa, mutta vanhojen
velkojen ja telakkaseikkailun vuoksi käyttöpääomaa oli edelleen niin vähän, että tehtaalla
oli hädin tuskin varaa ostaa raaka-ainetta varastoonsa. 427
Pelkästä yhtiöstä huolehtiminen ei riittänyt, jotta Kihlman olisi selvinnyt tukalasta tilanteestaan.
Vähintään yhtä tärkeätä oli pitää pystyssä Gustaf August Wasastjernaa, jonka kohtalo vaikutti
paitsi Tampereen Pellava- ja Rautateollisuuteen, myös suoraan Kihlmaniin. Yhdyspankki oli
aikoinaan myöntänyt Wasastjernalle kaksi suurta lainaa. Kihlman itse oli yhdessä A.A. Levónin
ja Gideon Wasastjernan kanssa täytetakaajana alun perin 150.000 markan suuruisessa lainassa.
Toisen, 160.000 markan suuruisen lainan takaajina taas oli joukko vaasalaista virkamieseliittiä,
mm. kamarineuvos Herman Rosenberg, laamanni J. Ekström, hovioikeudenneuvos Arvid Krabbe
425 von Bonsdorff 1956a, s. 239; Lodenius 1908, s. 32; Aspelin-Haapkylä 1918, s. 14–15.
426 Lodenius 1908, s. 32–36; Aspelin-Haapkylä 1918, s. 15–16, 34–37.
427 Lodenius 1908, s. 36–38; von Bonsdorff 1956b, s. 245–246; Tampereen Pellava- ja Rautateollisuuden
ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirja 31.10.1868. Oy Tampella Ab:n arkisto, yhtiökokouspöytäkirjat 1861 - -
1870, mappi 1. ELKA.
116