Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria
Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria
Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
esittää laupiasta, mitä ei kuitenkaan koskaan todellisuudessa voinut olla. 97 Tämä heijastui erityisesti<br />
muutamien heränneiden johtohahmojen alkoholinkäytössä. Etenkin Paavo Ruotsalainen<br />
esiintyi usein heränneiden kokoontumisissa varsin tukevassakin humalatilassa. Ylenpalttista totinjuontia<br />
kritisoivat äänet vaiennettiin nopeasti leimaamalla heidät hurskasteleviksi farisealaisiksi,<br />
joille jo Jeesus aikoinaan (jos kohta vähemmän humalassa) oli todennut: ”publikaanit ja<br />
portot menevät ennen teitä taivaan valtakuntaan”. 98<br />
Vaikka Jeesuksen pelastustyöhön tuli sokeasti uskoa, omaan pelastumiseensa ei saanut luottaa.<br />
Tosiuskovainen ei milloinkaan voinut saavuttaa täyttä varmuutta omasta pelastumisestaan, vaan<br />
sitä oli jatkuvasti epäiltävä. Aito usko oli ”ikävöivää uskoa”, ”kilvoittelua”. Parannus oli aloitettava<br />
joka päivä uudestaan, sillä kilvoittelu loppui vasta viimeisellä tuomiolla. 99 Ajatus pelastusvarmuuden<br />
saavuttamattomuudesta on selkeästi nähtävissä esimerkiksi Alfred Kihlmanin<br />
runosta 18-vuotiaalle vaimolleen Angelicalle:<br />
Ack Gela min vän!<br />
Tro ej att Din tid blir så lång uppå jorden!<br />
Snart kommer igen<br />
Den döden, den grymme och ryker bort Dig, ty han skonar ju ingen.<br />
Då salig blir Du<br />
Lik Lina nu<br />
Om nåd hos Christus Du funnit.<br />
Din synd och Din skam<br />
Ej mer drages fram<br />
Om seger i striden Du vunnit. 100<br />
Ei-heränneet eli suruttomat eivät heränneiden silmissä samalla tavalla näyttäneet olevan huolestuneita<br />
pelastuksestaan. Päin vastoin, he keskittyivät hengellisten huolten asemesta maallisen<br />
omaisuuden ja kunnian keräämiseen. Maallinen toiminta oli heränneiden mielestä osoitus itse-<br />
vanhurskaudesta, liiallisesta luottamuksesta omaan pelastukseen. Pelastumisestaan tosissaan<br />
huolestunut oli jatkuvasti levoton oman sielunsa kohtalosta eikä missään tapauksessa olisi voinut<br />
keskittyä maallisissa toimissa pätemiseen. 101<br />
96<br />
Rosendal 1912, s. 102; Murtorinne 1986, s. 63–68; Murtorinne 1992, s. 105.<br />
97<br />
Siltala 1993, s. 148, 201–206; Rosendal 1912, s. 105–106, 112; Kares 1953, s. 236.<br />
98<br />
Rosendal 1912, s. 69–70, 112, 178.<br />
99<br />
Siltala 1993, s. 212–218; Rosendal 1912, s. 111, 120–121.<br />
100<br />
Alfred Kihlmanin 18-vuotiaalle vaimolleen Angelicalle (Gela) syksyllä 1846 kirjoittama runo. Toisen säkeistön<br />
Lina viittaa Angelican vastikään kuolleeseen sisareen. Kihlmanin suvun arkisto. Kirjeenvaihto, kansio 1. KA.<br />
101<br />
Siltala 1993, s. 148–149, 262 ff.<br />
32
Change language