Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Puhuessani verkostoista tarkoitan käsitteellä nimenomaan sosiaalisia verkostoja. Tutkimuksen
kohteena ovat ihmisten, ja vielä tarkemmin sanottuna yksilöiden muodostamat verkostot. En siis
tutki esimerkiksi yritysten (kuten kauppahuoneiden, pankkien tai teollisuusyhtiöiden) muodostamia
verkostoja, vaikka tällainenkin näkökulma olisi ollut mahdollinen tutkittaessa Kihlmanin
toimintaa liike-elämässä. Kiinnostukseni kohteena ovat erityisesti erilaiset ystävyys-, sukulaisuus-,
tuttavuus- ja kollegasuhteet, niiden toiminta sekä se, mitä hyötyä verkostoista oli niihin
kuuluneille henkilöille.
Metodologisessa mielessä sosiaalisten verkostojen tutkimus ei ole mikään eheä kenttä. Nimikkeen
alle on mahtunut niin perinteistä (”teoriatonta”) historiantutkimusta kuin komplisoitunutta
mallintamista ja tilastollisia menetelmiä hyödykseen käyttävää verkostoanalyysiakin. Näistä jälkimmäinen,
nk. social network analysis, on eriytynyt lähes omaksi tieteenalakseen omine metodeineen
ja julkaisuineen. Koska tällainen matemaattinen verkostoanalyysi kuitenkin edellyttää
hyvin laajoja ja luotettavia lähdeaineistoja, sitä on toistaiseksi sovellettu historiantutkimuksessa
varsin vähän. 5 Myöskään näistä tutkimuksesta saadut tulokset eivät suoranaisesti rohkaise matemaattispohjaisten
menetelmien käyttämiseen. Metodista on usein tullut itsetarkoitus, ja tutkimuskysymysten
mielekkyys on helposti jäänyt sivuseikaksi. 6 Esimerkiksi alan klassikossa,
Padgettin ja Ansellin tutkimuksessa ”Robust Action and the Rise of the Medici” 7 johtopäätökset
ovat varsin triviaaleja suhteessa työssä käytetyn metodologisen apparaatin monimutkaisuuteen.
Ellei matemaattispohjainen verkostoanalyysi ole hyvä lähtökohta, mikä sitten on? Pitäisikö sosiaalista
verkostoa käyttää väljänä metaforana vaiko kenties teoriana tai metodina? Ruotsalaiset
historiantutkijat Ylva Hasselberg, Leos Müller ja Niklas Stenlås ovat asettuneet kannattamaan
kvalitatiivista verkostotutkimusta. Tutkimustapa juontaa juurensa antropologiasta, jossa verkoston
käsitteen avulla on jo pitempään tutkittu sitä, miten henkilösuhteet – esimerkiksi sukulaisuus
– pitävät kasassa ja jäsentävät sellaisia yhteiskuntia, joista puuttuvat modernille länsimaalaiselle
yhteiskunnalle ominaiset instituutiot. Kun matemaattisia metodeja käyttävässä verkostoanalyysissa
helposti tyydytään vain selvittämään verkoston ulkoinen rakenne, kvalitatiivisen tutkimuksen
polttopisteessä on se, miten verkostot toimivat, mikä niiden funktio ja yhteiskunnallinen
merkitys on. 8
5 Wetherell 1998, s. 125–126; Erickson 1997, s. 149–150.
6 Vrt. myös Hasselberg 1999, s. 14; Stenlås 1999, s. 17–18.
7 Ks. Padgett – Ansell 1993.
8 Hasselberg – Müller – Stenlås 1997, s. 2; Hasselberg 1999, s. 13.
5