Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

On silti syytä muistaa, että vaikka avioitumiseen ja aviopuolison valintaan liittyi monenlaisia
uskonnollisia ja maallisia vaikuttimia, heränneet itse näkivät asioiden kulussa Jumalan johdatusta.
Viime kädessä kyse ei heidän mielestään sittenkään ollut siitä, kenellä oli sopiva vakaumus,
sopivasti rahaa tai ketä Malmberg piti tehtävään parhaana. Jumala johti kuitenkin aina asiat
lopulta haluamaansa suuntaan. Anders Wilhelm Ingman kirjoitti Kihlmanille vakuuttuneensa
kaikesta, että Jumala oli aikeissa saattaa Kihlmanin ja Angelican yhteen. 182 Kun Kihlmanin
kosinta oli sitten myöhemmin hyväksytty, hän totesi itse samasta asiasta Carl Gustaf von
Essenille: ”Niin on nyt käynyt; että Jumala on ohjannut asiaa oman tahtonsa mukaan, siitä olen
täysin vakuuttunut.” 183
Seurayhteys ja vierailuperinne
Sukulaisuussuhteella on käytännössä varsin vähän merkitystä, elleivät sukulaiset tunne toisiaan
tai ovat ainoastaan hyvin vähän tekemisissä toistensa kanssa. Sosiaalisen verkoston sidokset
eivät pysy vahvoina eikä siinä asustava sosiaalinen pääoma käyttökelpoisena, ellei suhdetta
jatkuvasti uusinneta sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Vastavuoroisuuteen perustuva kanssakäyminen,
tapaamiset ja muu yhteydenpito lisäävät sosiaalista pääomaa ja pitävät sen toiminta-
kykyisenä. 184
Heränneiden verkoston rakentumisen ja vahvistumisen kannalta hartausseuroilla oli ratkaisevan
tärkeä merkitys. Varhaisemmassa vaiheessa 1830-luvulla papit järjestivät pienempiä hartausseuroja,
joihin osallistui pääasiassa oman seurakunnan jäseniä. Ne eivät olleet varsinaisia jumalanpalveluksia
vaan vapaamuotoisempia tilaisuuksia, jotka järjestettiin tavallisesti pappilassa tai
jonkun seurakuntalaisen talossa. Niissä veisattiin virsiä, luettiin Raamattua ja postilloja. Yleensä
pappi myös saarnasi. 185
Seuraperinne joutui pian viranomaisten silmätikuksi. Monella paikkakunnalla heränneet papit ja
muut seuroihin osallistuneet haastettiin käräjille vastaamaan konventikkeliplakaatin rikkomisesta.
Plakaatilla kiellettiin luvattomat hartauskokoukset yksityisissä tiloissa, ja se oli alun perinkin
säädetty juuri pietistisiä liikkeitä vastaan 1700-luvun alussa. Nyt sitä siis käytettiin herännäisyyden
tukahduttamiseen. Luvattomista hartauskokouksista nostettiin oikeusjuttuja Itä-Suomessa jo
182
A.W. Ingman Alfred Kihlmanille 26.7.1844. AKk, coll. 101.5. HYK.
183
Alfred Kihlman Carl Gustaf von Essenille s.d. [16.7.1845]. von Essen -suvun kokoelma, mappi 1. KA.
Alleviivaus Kihlmanin.
184
Granovetter 1973, s. 1361–1363; Bourdieu 1986, s. 249–250; Putnam 1993, s. 169–171.
185
Esim. Krook 1931b, s. 12.
49