Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

meksi valitsemalleen Sofia Fonseliukselle. Kun Levón sitten muutamaa kuukautta myöhemmin
tapasi Malmbergin eräissä heränneissä hääjuhlissa, tämä kertoi hänelle menettelystään ja sanoi
Levónin kuulevan Sofian vastauksen vielä samana päivänä. Vastaus oli myöntävä. 165
Valaisevan esimerkin Malmbergin kieltävän sanan voimasta antaa heränneen lääketieteen
opiskelijan, myöhemmän arkkiatrin Otto E.A. Hjeltin ja Yolanda Thunebergin vaikea tie
avioliittoon. Nuoret olivat jo pitempään tunteneet vetoa toisiinsa, ja Yolanda matkusti Ylihärmään
kysymään avioliittoasiassa neuvoa sielunhoitajaltaan C.G. von Esseniltä. Matkalla hän
kuitenkin poikkesi ensin Ruoveden Peskaan, missä Malmberg yllättäen neuvoi tyttöä luopumaan
maallisen onnen tavoittelusta ja unohtamaan avioliiton Otto Hjeltin kanssa. Nuoret noudattivat
käskyä ja heittivät toisilleen hyvästit ainiaaksi. Seuraavan kahden ja puolen vuoden aikana asia
kaiversi kuitenkin Oton mieltä niin, että hän masentui ja menetti tyystin opiskelutarmonsa. Lopulta
tilanne muuttui niin sietämättömäksi, että hän avautui asiasta Jonas Lagukselle ja Julius
Immanuel Berghille, jotka antoivat nuorukaiselle puoltavan sanansa. Näine suosituksineen Otto
matkusti Lapualle Malmbergiä tapaamaan, joka lopulta suostui antamaan liitolle siunauksensa.
Matka jatkui Yolandan luo Ylihärmään, ja kihloihin mentiin saman tien. 166
Kihlmanin aviokumppania Malmberg ei tiettävästi suoranaisesti valinnut, mutta Erkki Kaila on
maininnut Kihlmanin itsensä muistelleen, että avioliitolle oli saatava Malmbergin lupa, koska
Angelica oli rikas. Malmberg antoi luvan sillä ehdolla, että Kihlman ”lannoittaisi Jumalan peltoa”
varoillaan. Osin tämä tapahtui siten, että Kihlman avusti köyhiä pappeja, mm. ystäväänsä
Favorinia, osin siten, että hän kustansi uuden painoksen Wegeliuksen postillaa. 167
Tiukka pitäytyminen heränneiden omiin riveihin aviopuolisoa valittaessa johti myös ongelmiin:
Kilpailu sopivaksi katsotuista puolisokandidaateista uhkasi toisinaan muodostua kovaksi. Alfred
Kihlman tunnusti tulevalle apelleen välittömästi kihlautumisensa jälkeen, että hänellä oli ollut
”synkkiä aavistuksia” kilpakosijoiden ilmaantumisesta. Kilpailua Kihlman oli pelännyt nimenomaan
muiden heränneiden suunnalta, sillä hän totesi veljien välisen kilpailun olevan hyvin epä-
mieluista. 168
164
Aspelin-Haapkylä 1917, s. 263–264; Kares 1953, s. 159; Vrt. Mustakallio 1958, s. 52–53.
165
A.A. Levón F.G. Hedbergille 9.4.1843. SLEY:n arkisto, F.G. Hedbergin kokoelma, coll. 225.26. HYK; vrt.
Kares 1953, s. 208.
166
Kurki-Suonio 1986, s. 27–35.
167
Kaila 1915, s. 494–495.
168
Alfred Kihlman C.G. von Essenille s.d. [16.7.1845]. von Essen -suvun kokoelma, mappi 1. KA.
45