Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

ja Parviainen, jotka olivat ilmestyneet yllättäen hieromaan kauppoja von Essenin luo Ylihär-
mään. 347
Huomattavasti suuremman Puhoksen sahan myyminen sen sijaan vaati sitä, että joku matkusti
Kiteelle keskustelemaan Nils Ludvig Arppen kanssa asiasta. Von Essen vakuutti Kihlmanille,
ettei hänen neuvotteluistaan Arppen kanssa seuraisi mitään hyvää, ja kun Bergrothkaan ei ollut
tehnyt Karjalan sahakuninkaaseen riittävän suotuisaa vaikutusta, sai Kihlman taas lähteä asioille.
Kihlman oli von Essenin arvion mukaan sukulaisjoukosta ainoa, johon Arppe luotti. 348 Ingmanin
käyttäminen liikeneuvottelijana ei edes juolahtanut kenenkään mieleen.
Kihlman yhdisti kesällä 1856 Pohjois-Karjalaan suuntautuneen liikematkansa jo aiemmin mainittuun
vierailuun Johannes Tobias Beckin luona Saksassa. Ennen matkaansa Kihlman keskusteli
Pietarsaaressa kauppaneuvos Malmin kanssa, joka piti ajankohtaa sahan myymiselle huonona.
Tästä lannistumatta Kihlman jatkoi matkaansa Joensuuhun, missä hän neuvotteli Parviaisen ja
Mustosen kanssa. Joensuulaiskauppiaat olisivat olleet valmiita maksamaan Puhoksesta 40.000
ruplaa, mutta kun Kihlman kumppaneineen halusi 60.000, kauppoja ei syntynyt. 349 Joensuusta
matka jatkui Kiteelle. Siellä Kihlmanille selvisi, ettei rautabisnekseen keskittyvä Arppe ollut
enää kiinnostunut sahan ostamisesta. Tämä neuvoi Kihlmania myymään sahan, mikäli joku tar-
joaisi yli 40.000 ruplaa. Viipurissa Kihlman tarjosi Puhosta ostettavaksi kaikille merkittäville
kauppahuoneille, joista Paul Wahl & Co. olikin kiinnostunut ostamaan sahan 50.000 ruplalla. 350
Kun Kihlman tämän jälkeen jatkoi matkaansa Ruotsiin ja Saksaan, kauppojen saattaminen pää-
tökseen jäi von Essenin harteille. Tämä rohkaistui nyt käymään kirjeenvaihtoa Arppen kanssa ja
ilmeisesti jopa vierailemaan hänen luonaan, mutta Arppe ei osoittautunut kovin avuliaaksi.
Arppe kertoi lisäksi yllättäen erään sahan omistusoikeutta koskevan paperin olevan hukassa,
mikä uhkasi saattaa koko kaupan vaakalaudalle. Wahlin ilmoitettua vetävänsä tarjouksensa takaisin
ja Mustosen ja Parviaisen korotettua omaansa 50.000 ruplaan koko Itä-Suomen omistukset
myytiin joensuulaiskauppiaille. Kauppasummasta maksettiin heti 5.000 ruplaa, minkä jälkeen
347
C.G. von Essen Alfred Kihlmanille 4.3.1856. AKk, coll. 101.3. HYK.
348
Arppe oli valittanut, että Bergroth oli edellisellä tapaamiskerralla ”käyttäytynyt koko ajan vain kuin liikemies”.
C.G. von Essen Alfred Kihlmanille 6.5.1856. AKk, coll. 101.3. HYK.
349
Alfred Kihlman C.G. von Essenille 17.6.1856. AKk, coll. 101.12. HYK. Aspelin-Haapkylä 1915, s. 337–340.
350
Aspelin-Haapkylä 1915, s. 341–343.
95