Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Wirilanderin teesi muodostaa mielenkiintoisen taustan tutkimukselleni, sillä Alfred Kihlman eli
juuri tässä murrosvaiheessa. Hän on oikeastaan malliesimerkki keskiluokkaisesta kuokkavieraasta,
joka toimi paljolti oman säätynsä perinteisen toimintakentän ulkopuolella. Wirilanderin ajatus
sukulaissuhteiden merkityksen muuttumisesta liittyy myös hedelmällisellä tavalla verkostojen ja
sosiaalisen pääoman problematiikkaan.
Tuoreempaa suomalaista säätyläistötutkimusta edustaa Anna-Maria Åströmin ’Sockenboarne’,
jossa hän tarkastelee Savon kartanokulttuuria 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella.
Oppisäädyn edustajana ja myöhemmin myös pääkaupunkilaisena Alfred Kihlmanin yhteydet
kartanokulttuuriin olivat tietenkin vähäisiä. Kiinnostavaksi Åströmin tutkimuksen tekee se, että
siinä sivutaan ylempien yhteiskuntaluokkien elämäntapaa, sosiaalista elämää ja verkostoja.
Åströmin kirjasta käy ilmi, kuinka savolaiset kartanonomistajat muodostivat tiiviin sukulaisuussuhteiden
verkon. Suku- ja muita sosiaalisia yhteyksiä ylläpidettiin erilaisilla juhlilla, päivällisillä
ja vastavuoroisilla vierailuilla. 24 Åström tarkastelee säätyläisten vierailukulttuuria ranskalai-
sen antropologin ja sosiologin Marcel Maussin muotoileman lahjan käsitteen avulla. Lahjainstituutiota
arkaaisissa yhteisöissä tutkinut Mauss esitti jo klassikon aseman saavuttaneessa essees-
sään, että lahjojen vaihtaminen perustui (julkilausumattomaan) vastavuoroisuuden vaatimukseen.
Pyyteetöntä lahjaa ei ole, vaan lahjan antamiseen liittyy aina odotus vastalahjan saamisesta.
Maussin mukaan vaihdon kohteena eivät ole pelkästään lahjat – tai suoritteet (prestation), kuten
hän sanoo – sanan konkreettisessa merkityksessä vaan myös esim. suosionosoitukset, viihdyk-
keet, rituaalit, juhlat tms. 25 Åström tulkitsee savolaisten herraskartanoiden vierailu- ja juhlakulttuurin
juuri vastavuoroisiksi suoritteiksi sanan maussilaisessa merkityksessä. 26
Anna-Maria Åströmin teoksessa käsitellään myös säätyläistön puolisonvalintaa ja avioitumismalleja.
Avioliittoa solmittaessa kiinnitettiin luonnollisesti paljon huomiota puolisokandidaatin
taloudelliseen ja sosiaaliseen asemaan. Miehet saivat valita puolisonsa naisia itsenäisemmin,
mutta tyttäriäkään ei haluttu pakottaa järkiavioliittoihin pelkin taloudellisin perustein. Heidän
miestä kohtaan tuntemaansa kiintymystä (”taipuvaisuuttaan”) pidettiin yhtälailla tärkeänä. 27
24 Åström 1993, s. 180–186, 190–194.
25 Mauss 1999, s. 30 ff.
26 Åström 1993, s. 195 ff.
27 Åström 1993, s. 147–159, erit. 154.
11