Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria
Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria
Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Takaajien korvausvastuuta koskevaan riitaan ei löytynyt ratkaisua, joten juttu meni oikeuteen<br />
syksyllä 1870. Helsingin raastuvanoikeus ratkaisi asian Kihlmanin eduksi seuraavan vuoden<br />
huhtikuussa. Riemu jäi lyhytaikaiseksi, sillä Yhdyspankki valitti tuomiosta Turun hovioikeuteen,<br />
joka kumosi päätöksen tammikuussa 1872. Levónin oikeudenkäynnit olivat Vaasassa saaneet<br />
päinvastaisen lopputuloksen: raastuvanoikeus päätti asian Yhdyspankin ja hovioikeus Levónin<br />
hyväksi. Lopullinen päätös asiasta saatiin vasta, kun senaatti ratkaisi jutun yhden äänen enemmistöllä<br />
pankin eduksi joulukuussa 1872. Tuolloin oli kulunut kaksi vuotta ensimmäisen oikeudenkäynnin<br />
alusta ja peräti kolme vuotta siitä, kun pankki alkoi vaatia saataviaan Kihlmanilta ja<br />
Levónilta. Jutun saama kielteinen lopputulos ei enää tässä vaiheessa raunioittanut Kihlmanin<br />
taloutta. Osakkeiden arvo oli noussut yhtiön tilanteen parannuttua, joten takaajien kärsimät tappiot<br />
jäivät lopulta pelättyä tuntuvasti pienemmiksi. 443<br />
Tampereen Pellava- ja Rautateollisuuden rahoitusvaikeudet sekä Kihlmanin ja Yhdyspankin välinen<br />
kiista täytetakaajien vastuusta Wasastjernan tehtyä konkurssin osoittavat, ettei suhteilla<br />
voitu ostaa mitä hyvänsä. Yhdyspankki pani Tampereen Pellava- ja Rautateollisuuden todella<br />
lujille huolimatta siitä, että pankin johtoelimet olivat täynnä tamperelaisyhtiön johtajia ja osak-<br />
keenomistajia. Tampellasta riippumaton pankinjohtaja Törnqvist ei edes ollut SYP:ssä ainoa<br />
henkilö, joka asetti pankin edun ensimmäiselle sijalle. Kun takausasiaa koskevaa riitaa käsiteltiin<br />
raastuvanoikeudessa, pankin edustajana toiminut ystävä ja kollega Leo Mechelin totesi Kihlmanille<br />
istunnon jälkeen, ettei tämän puolustuspuhe ollut vähimmässäkään määrin muuttanut<br />
hänen käsitystään takaajien velvollisuudesta korvata Wasastjernan velkoja. Mechelin ja Kihlman<br />
kykenivät silti keskustelemaan asiasta ystävällisessä hengessä, ja Kihlman ilmeisesti sai viestinsä<br />
tätä kautta paremmin perille kuin ottamalla yhteen jääräpäisen Törnqvistin kanssa. 444<br />
Vaikka yksittäiset päättäjät eivät olleet Kihlmanin asialle erityisen suopeita, hän yritti vaikuttaa<br />
pankkiin hallintoneuvoston jäsenen ominaisuudessa. Kihlman oli nimittäin useasti paikalla päättämässä<br />
G.A. Wasastjernan lainoista ja niiden takauksista, vaikka hän oli pitänyt itseään jäävinä<br />
käsittelemään Tampereen Pellava- ja Rautateollisuutta koskevia asioita. Huhtikuussa 1869 hallintoneuvosto<br />
päätti myöntää konkurssin uhkaamalle Wasastjernalle useita koronalennuksia.<br />
443 Huhtikuussa 1871 osakkeen hinta oli kohonnut jo 900 markkaan. A.A. Levón Alfred Kihlmanille 29.4.1871.<br />
AKk, coll. 101.6. HYK; Levón ja Kihlman kokivat olleensa asiassa moraalisesti oikeassa ja joutuneensa<br />
oikeusmurhan uhreiksi. Aspelin-Haapkylä 1918, s. 109–117; vrt. A.A. Levón Alfred Kihlmanille 17.1.1873. AKk,<br />
coll. 101.6. HYK.<br />
444 Alfred Kihlman J. Ekströmille 16.1.1871, A.A. Levónille 29.1.1871. Alfred Kihlmanin kirjekopiokirja<br />
15.9.1869–30.4.1872, s. 288–291. Kihlmanin suvun arkisto, kansio 2. KA.<br />
122
Change language