ein unmoralisches Angebot? - Ã bo Akademi

Omistan siellä taidegallerian ja sain juuri viime viikolla tiedon, etää taiteilija, jonkapiti ensi kuussa avata näyttely siellä, ei olekaan saanut töitään siihen kuntoon, ettähaluaisi asettaa ne näytteille. Hän peruutti varauksensa eikä minulla ole vielä näyttelyäsen sijaan. Tämähän on sattuma. Olkaa kiltti ja auttakaa minut pulasta. (S. 92)[…] Olin voimieni tunnossa ja minusta tuntui, että olin löytänyt kaikkien taiteilijoidentavoittaman kauneuden ilmaisun. (S. 93) 658”Minulla on Teille ehdotus. […] Minä esitän, että solmisimme sopimuksen. Te olettesuuri taiteilija ja ansaitsette parhaat edellytykset taiteen luomiseen koko ihmiskuntaavarten. Tarjoan teille tätä mahdollisuutta. Sanokaahan minulle, mitä taiteilijanatoivoisitte eniten tällä hetkellä?”Sellaista toivetta ette pystyisi täyttämään, vastasin. Hartain toiveeni näet olisi, että aikaseisahtuisi. Silloin en lähtisi putoamaan taiteen huipulta kohti maan pintaa, vaan voisinjatkaa parasta luomiskauttani.”Kuunnelkaahan loppuun”, hän hymyili. ”Kenties toiveenne toteutuu – tai ainakinmelkein. Tarjoan Teille vapaata pääsyä matkoineen kaikkiin maailman taidemuseoihinja taidegallerioihin niin pitkään kuin itse vain haluatte. Tarjoan Teille vapaataasumisoikeutta Andalusian ateljeessani niin pitkään kuin haluatte ja lisäksi vieläasunnot Pariisissa, Firenzessä, Roomassa, Venetsiassa ja Berliinissä. Lisäksi saisittemaalaustarvikkeiden ostoon ja elinkustannuksiinvuosittain 300 000 US-dollarinsuuruisen summan kullassa – nykykurssin mukaan määräytyen ja tämänkin niin kauankuin vain tahdotte.”Tarjouksenne kuulostaa aika uskomattomalta. Mitä minun sitten pitäisi tehdä sitävastaan ja miksi olette niin kiinnostunut tulevaisuudestani, kysyin uskomatta sitä, mitäolin kuullut.”En vaadi teiltä kuin että toimitte muodollisesti palkollisenani koko elämänne ajan. Enmissään nimessä halua julkista kunniaa Teidän kustannuksellanne, mutta minunomahyväistä mieltäni hivelee saada olle teidänlaisenne maailman johtaviinmaalareihin kuuluvan taiteilijan mesenaattina. Jos pelkäätte, että käyttäisin sopimustaväärin eli ylpeilisin Teidän saavutuksillanne, voimme pistää sopimukseen ehdon, että658 Übers.: (S.89f) „- Erzähle mir, was passiert ist.- Ich möchte nicht darüber saprechen. Ich war dumm und darf ewig dafür bezahlen. Warum habe ich deinen Ratnicht befolgt. ... Wärest du mit mir gekommen, wenn ich gefragt hätte?- Das fragst du noch. Ich hätte das nicht einmal hoffen können. Erzähl mir von deiner Reise.- Ich habe getan, was ich geplant hatte. Ich ging zuerst nach Florenz. […] dann nach Venedig und Rom. Vondort dann nach Paris. Auf dem gleichen Weg war ich auch noch in Holland und Belgien. Zum Schluss fuhr ichnach Madrid. […] Ich hatte gedacht, danach nach Hause zu kommen, um zu malen, aber in Madrid lernte ich ineinem Kunstmuseum einen Gentleman kennen, der Finnisch sprach, mit einem ausländischen Akzent. Er sagte,dass er in diplomatischem Dienst in unserer Heimat gewesen sei, und zu der zeit die Sprache gelernt habe. Ersagte, dass er gleich gedacht hatte, dass ich ein Künstler sei und fragte, ob ich an einem Atelier in Andalusien,den er für mich organisieren sollte, interessiert sei. […] als Jahresmiete reichte ein Bild: ein freies Porträt vonihm selbst. Die Zusage war ein Fehler, mit dem alles begann.“(S. 92) „ ‚Sie haben eine fertige Ausstellung in ihren Kisten? Haben Sie bereits ausgemacht, wann sieausgestellt wird?’ Ich beantwortete die erste Frage bejahend und die zweite wahrheitsgemäß, dass ich nochkeinen Ausstellungsort wüsste. Er freute sich: Hören Sie, in diesem Falle, verschieben Sie die Ausstellung inihrem Heimatland auf einen späteren Zeitpunkt und geben Sie die Werke für eine Ausstellung in Paris frei. Ichbesitze dort eine Galerie und habe gerade letzte Woche erfahren, dass der Künstler, der im nächsten Monat dortseine Ausstellung eröffnen sollte, seine Werke noch nicht so weit fertig hat, dass sie ausgestellt werden könnten.Er hat seine Reservierung storniert und ich habe noch keine Ausstellung an seine Stelle gefunden. Das ist ja einZufall. Seien Sie so lieb und helfen Sie mir.”(S. 93) […] „Ich war in voller Kraft und fühlte, dass ich den von allen Künstlern herbeigesehnten Ausdruck derSchönheit gefunden hatte.“203