ein unmoralisches Angebot? - Ã bo Akademi

Wie verläuft Väätäläs Leben nun als Teufelsbündler weiter? An dieser Stelle ist es wichtig, zubetonen, dass er hier noch nicht weiß, mit wem er den Pakt geschlossen hat. Erst viel spätererfährt er die ganze Wahrheit über seine Tat:Sitten kerran vahingossa sain kokea sopimuksen voiman. Olin ateljeessanimaalaamassa omaa versiotani Gallen-Kallelan Aino-triptyykistä – koti-ikävä siisalitajuisesti kumminkin kalvoi minua – kun mielessäni kävi, että olisi mukava pitkästäaikaa nähdä tuo alkuperäinen työ. Tuskin olin ehtinyt ajatella tämän, kun olinAteneumissa tuon taulun edustalla. Säikähdin niin kauheasti, että olin huutaa ääneen.Edes yrittämättä ryhtyä katselemaan kaipaamaani taulua hiippailin museossayksinäiseen paikkaan ja toivoin takaisin ateljeeseeni. Hetkessä olin taas siellä. Vastatämän tapauksen jälkeen ymmärsin, mitä ”vapaa pääsy maailman taidemuseoihin”merkitsi ja kenen kanssa olin tehnyt sopimuksen. Kun havaitsin tämän asiantilan,luomiskykyni katosi täysin. 661In dem Moment, in dem der Künstler Väätälä versteht, dass er sein Abkommen mit demTeufel oder seinem Gesandten gemacht hat, und dass ihm nun Kräfte verliehen sind, die ihmUnmenschliches ermöglichen – vergleichbar mit den Reisen Fausts auf dem Zaubermantel –verliert er seine Schaffenskraft. Er kann zwar noch malen, aber der Geist, das, was seineBilder geprägt hat, fehlt nun. Daher ist auch Kaija Koskinens Vermutung, dass Väätälä ein„geistiges Auslöschen“ erfahren hat, da er sich nicht mehr in der Öffentlichkeit zeigte, richtig.Noch schlimmer wird die Wahrheit für Väätälä aber erst, als er nach langen Jahren einenBekannten zufällig trifft:Sopimuksen sisällön todellinen kauheus paljastui minulle vasta paljon myöhemmin.Kun olin aina yksin, en osannut seurata vanhenemistani. Ensimmäinen vihje oli se, ettäkellot missään asunnossani eivät toimineet. Ne pysähtyivät aina kahteentoista, vaikkatoin aivan uusiakin. En kuitenkaan osannut tehdä oikeaa johtopäätöstä.Kun kuitenkin liikuin jossakin, varsinkin lopetettuani maalaamisen, joku tuttavaihmetteli, etten ollut vanhentunut sitten viimenäkemisen, vaikka hänen tukkansa olialkanut harmaantua. Säpsähdin ja muistin sopimusta edeltävän keskustelun: oivalsin,että silloin esittämäni toive oli täyttynyt kohdallani. Aikani oli pysähtynyt! […]Vieläkin meni monta vuotta ennenkuin ymmärsin asian koko kauhistuttavuuden: ajanpysähtyminen merkitsee ikuista elämää. Mikä kohtalo taiteilijalle, joka on menettänytluomiskykynsä. 662661 S. 96f, Übers.: „Dann einmal, ganz unabsichtlich, durfte ich die Kraft des Paktes erfahren. Ich war in meinemAtelier, um meine Version des Aino-Triptychon Gallen-Kallelas zu malen – der Heimweh nagte also dochunbewusst an mir – als ich dachte, dass es schön wäre, seit so langer Zeit das Original zu sehen. Kaum hatte ichdiesen Gedanken zu Ende gedacht, schon fand ich mich im Ateneum vor diesem Bild. Ich habe mich derarterschrocken, dass ich beinahe laut geschrieen hätte. Ohne einen Versuch, dieses von mir ersehnte Bildanzuschauen bin ich im Museum an eine ruhige Stelle geschlichen und wünschte mich zurück in mein Atelier.Im selben Moment war ich schon da. Erst nach diesem Vorfall verstand ich, was ‚der freie Eintritt in die Museender Welt’ bedeutete und mit wem ich den Pakt geschlossen hatte. Als ich die Lage der Dinge erkannte, verlor ichgänzlich meine Schaffenskraft.“662 Übersetzung: „Der eigentliche Schrecken des Paktinhalts stellte sich für mich erst viel später heraus. Da ichimmer allein war, konnte ich mein Älterwerden nicht so betrachten. Der erste Hinweis war, dass die Uhren in all205