ein unmoralisches Angebot? - Ã bo Akademi

18. Faust-tarujaVauhtus (Faust) oli Luteruksen veli, hän oli paham palvelukses, kun Luterus taas oli hyvämpalvelukses. Vauhtus oli simmone elävä, et teki mitä vaan tahro. Hänen auttajas paha kulkiaiv fölis, mihen ikkääv vaam menit. Välliin se (paha) kulki näkyväs muaros, tavallisest ison,mustan koiram muaros, välliin taas näkymättömänä. Ei sihen aikaan ollu viäl merikartoi, josaols karit ja matalat merkitty, laivat seilasit umpimähkää ja pujotit, mistä parhaim pääsit. MutVauhtus senkin konstin hunteeras. Vaikka hän oli viisaampii miähii mailmas, niim merkarttaols pysyny hänelkki tekemät, vaikka konstin keksiki, mut paha autti. Vauhtus tekihengespitävän klasikaapi ja ajelivat veljes kans ristiin, rastiin pitkim merem pohjaa ja pahatrakse heitti ja näytti kaikki kivet ja karit ja Vauhtus [ja Vauhtus] merkkas paperis päälnuukaan prikust prikuun välit ja matkat. Vauhtus osas tehrä ittes näkymättömäks koska vaanja pruukas ussein näyttää tätä konstiis. Oli kerran suuret kuninkaalliset ateriat. Vauhtus sanoveljees: ”Tules ja lähretääs mei kans täst paaliin.” Mitäs, veli estelemmään ja pelkäämään, ettkuis meis simmottiin yritettään, kyls sen tiärät kuis siin käy. Mutt Vauhtus meinas, ett älä sääsiit huali, kyll mää niist vastaan. No, lähtivät sit yhres menemään. Vauhtus kaivoliiviprakkalistas piänel levy, paiskas sem maahaan ja sano veljees: ”Astus toisel jalallas tompääl.” Veli astus ja levy suureni siim paikas. ”Nyt toinen jalka,” sano Vauhtus. Veli astustoisej jala ja levy suureni taas aika taval. Sitt teki Vauhtus itte saman tempun ja sillo se levymuutus äkkii klasilaivaks ja hei, molemat olivat sen sisäl, muilt näkymättömii. Ja sekuninkaan linna oli kauka, kymmensii penikulmii matkaa. Mut ei olluk ko pyräys vaan, kunoltii linnam pihal. ”Mutt muista ny olla hiljaa, ekkäs saa nauraa, vaikka mitä näkisit,” varottiVauhtus veljees, kun sisäl menivät. Se oliki suur ja komja sali ja ruakii ja juamii, mitä ikkäävvaa herkullisempaa oli. Niihe söit ja joit, mitä vaa maitti ja sitse Vauhtus rupes pelliispitämää. Salis oli paljo isoi herroi ja pitkäpartasii sotakentraalei. Ai ku joku herroist meinaspistää herkkuu lusikallas suuhuus, niin Vauhtus väänsi lusikan sivull, niät pitkim poskii jarinnoil, ett veljem meinas munta kertaa nauru tuppaat tulemaan. Kerranki taas yks perhanampitkäpartanej ja pläsipäine herra otti molemil käsiläs fatin syrjäst kii ja meinas horasta jotaimmakjaa velluu suuhuus, mut mitäs täst oli: Vauhtus karas herraa parrast kii ja tempas luvanäkkii julmastas sivul niät koko fatilline truiskaati herram pitkäl parral ja tyyriil pöytätuukil.Nyt pääsi veljelt aika pyrskäys ja sillo he kans koht nähtii ja viätii oikopäätä korkkaariin(tyrmään). Mut mitäs täst oli: Vauhtus toimitti kaks mustaa elävää juur ko heittii tungettiinkorkkaariin ovest sisäl ja ne elävät pelastivat Vauhtukse ja hänev veljes piinteest. Kerran taasVauhtus kun oli ”vanha nuarmiäs” (koskelaisen vanhanpojan titteli), asus yksinäs yhres pirtis.Siin makkailesas pimmiäs pirtis, rupes kovim miäl tekemää nätii flikkaa. Niin Vauhtus muisti,et kuninkaal oli yks kovin nätti tytär. Noh, eo sit mittääm muutako Vauhtus tälläs sentulemaan viärees yölä ja kun kerram makkuum pääsi, niin sen kuninkaan tyttären olituleminen joka yö järjestäs. Mut mitäs täst oli: Kuninkaan linnas rupesit pakkuilemmaan(aavistelemaan), ettei se olekka ennää laita pellii, ko flikka joka yä kottooltas kattoo ja rupesitpitämään nuukaa vaarii flikan perrään. Mut ei meinattu saara selkoo millä kulla. Niin ykskuninkaan neuvonantajist muisti mukavan konstin: Annettiin kuninkaan tyttären hamehovikraatalin kätteen. Niin tämä umpeli salaprakkalin hameeseen ja tämä prakkali täytettiinkuivil mannankryyneil, sit ummeltiin suu umpeen ja sit prakkalim perseem (vanhakoskelainen sanoi aina pohjan p-seeksi) piäl läpi. Noh, kun kuninkaan tytär taas lähtiyäjuaksuun, niin mannankryynit juaksip pitkin tiätä ja aamul oli helppo löytää Vauhtuksenpirtti ja niim päästiin pelim pääl ja Vauhtus knapattiin fangiks. Vauhtuksen olis ottanuhirsipuu huamaas, jolsei hän ols konsteis kans pelanu. Ei yhtääm muuta kun klasilevyliivinprakkalist vaan ja seilas klasilaivallas näkymättömiin.Koski (ent. Turun läänissä), Eelis Kesälä KRK 5:12, Herman Korsberg, 80 v., kuullut isoisältään HermanKorsbergilta, joka oli Kosken kartanon rakuuna.348