ein unmoralisches Angebot? - Ã bo Akademi

kulkuvälineillä, koska silloin hän näkee ihmisiä eikä häntä itseään enää tunneta ulkonäöltä,koska häntä pidettäisiin vanhana ihmisenä. Tällainen tavallinen kulkeminen on hänellemahdollista kuitenkin vain Keski- ja Etelä-Euroopassa, sillä muualla tarvitaan passia eikä hänalennu ottamaan väärää henkilöllisyyttä.Annoin Artulle kirjoitukseni, jonka olin näköjään tehnyt hänestä, ylipäänsä koko ArttuVäätälä –lokeron sisällön. Siitä on hänelle suurempi ilo kuin minulle, sillä se on osa hänenentistä elämäänsä, josta hänellä on muistoja.Hän puolestaan kaivoi takkinsa povitaskusta maalausrullan. Se oli hevos-Mona Lisa, jota hänsanoi kantaneensa siitä lähtien, kun odotti minulta kutsua luokseni. – Sinä olet ainoa henkilöminun itseni lisäksi, joka on nähnyt tämän, ja niin olkoon vastakin, hän sanoi. Hän teki siihennäppärästi kehykset ja yhdessä valitsimme sille paikan.Sitten huomasin kysyä, tiesikö hän minun kuolemastani, miten se tapahtui, koska en itse sitätiedä. Hän kertoi, että minut oli tapettu julmasti kiduttamalla. Minut oli siepattuhotellihuoneesta ja kuljetettu terroristisisissien salaiseen harjoitusleiriin. Kun kysyin, mistäsyystä, hän kertoi minun paljastaneen toimittajana heidän julmuuksiaan sodan aikana jasaaneen aikaan sodan loppumisen ja heidän joutumisensa ahtaalle. Minun kuolemastani eikuulema [sic!] tiedetä julkisuudessa mitään.Oli minun vuoroni itkeä. Kun olin tyyntynyt, Arttu lupasi, ettei enää koskaan kerro minunmenneisyydestäni ikäviä asioita.Kirjoitin tämän kirjeen loppuun ja lähden viemään tätä ”postireitilleen”. Arttu lupasi laittaasillä aikaa erikoisherkkupäivällisen. Sitten otamme oikein kunnon tsembalot.Übersetzung:Plötzlich stand in meinem Zimmer ein Mann.- Arttu Väätälä, schrie ich auf, - du bist also auch tot.- Nein, meine Sache sieht schlimmer aus. Ich lebe ewig.- Aber das ist doch nicht möglich!- Leider doch; genauso möglich wie deine rückwärts laufende Zeit auch.- Wie bist du hergekommen?- Du hast mich doch gerufen. Du kannst es gar nicht erraten, wie lange ich mich nach dieserEinladung gesehnt habe. In der Welt kann ich mich bewegen, wo ich will, aber hierhin kannich nur einer Einladung folgen. Endlich hast du sie ausgesprochen. Eigentlich habe ich dichtreffen wollen, seitdem du mich in meinem Haus besucht hast. Einmal stand ich sogar hinterdeiner Tür, aber ich hatte keinen Mut zu klingeln. Es war damals, als ich meine Reise nachEuropa machen wollte. Wie oft habe ich dort an deine Frage gedacht: „Wirst du alleinverreisen?“ Ich bin allein gereist und bin deswegen in diesem Schlund gelandet.- Erzähl mir, was passiert ist.- Ich möchte nicht darüber reden. Ich war blöd und muss ewig dafür zahlen. Warum habe ichdeinen Ratschlag beachtet. ... Wärest du mitgekommen, wenn ich gefragt hätte?- Das fragst du auch noch. Ich hätte so etwas nicht einmal träumen können. Erzähl mir vondeiner Reise.- Ich habe getan, was ich vorgehabt hatte. Ich ging zuerst nach Florenz. Ich dachte, dass mirein Monat oder zwei dort gereicht hätten, aber die Stadt ist so reich an Kunstschätzen, dassich eineinhalb Jahre blieb. Danach ging ich nach Venedig und Rom. Von dort dann nachParis. Auf dem Wege war ich in Holland und Belgien. Und zum Schluss zielte ich RichtungMadrid. Natürlich gab es allerhand praktische Schwierigkeiten wegen meiner Sprachlosigkeit,aber die haben mich nicht gestört. Mein Hauptanliegen war es, die Werke der Meister zusehen, und das konnte ich verwirklichen. Für all das brauchte ich über drei Jahre. Danach396