Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Hätkähdin kokemuksestani omassa koreografiassa tanssijana. Subjektiivinen,
tanssittu aika tuntui paljon pidemmältä kuin katsoessani kokemani aika. Voin
siis ymmärtää tyttöjen mielipiteet siitä, kuinka joskus tuntuu niin pitkältä ja
että on vaikeaa ”keksiä” tekemistä sekä samanaikaisesti ylläpitää intentiota.
Tämä tanssi tuntui todella vaativan erityisen keskittyneisyyden tilan, koska
tanssissa ei ole juonta, rooleja eikä edes kehyskertomusta. Tanssija kehossaan,
liikkeellään siinä kertoi jo enemmän kuin liikkeestä itsestään. Tanssija viesti ja
aisti kehollaan, olemuksellaan ja liikkeillään tiedostaen ja tiedostamattaankin.
Seuraava harjoitus 22.4., Bussu, läsnä kaikki, videointi. Katsomassa olivat kollega
Kirsi Niittyinperä ja professori Marjo Kuusela. Paikkasin edelleenkin Vainiota,
vaikka tänään hän vaikuttikin kaikin puolin jo paljon paremmalta. Läpimeno
alkoi tänään rauhallisemmissa merkeissä kuin eilisten tragedioiden jälkeen.
Oma osuuteni paikkaajana tuntui lähinnä kummalliselta ja tuntui myös
oudolta, että Vainio pystyi kyllä tanssimaan fyysisesti haastavat atomipallot ja
silmukkatanssin, mutta ei duettoa Sinikan kanssa. Läpimenon jälkeen sanoinkin,
että päätöksen Vainion taholta tulisi tapahtua välittömästi. Itse en voinut olla puolivalmiustilassa
suuntaan tai toiseen, koska minäkin tarvitsin aikaa keskittymiseen.
Vainio tanssi. Minä en tanssinut.
Tanssijoiden puheenvuoroja
Tanssijat kertoivat kokemuksestaan ja aiemmissa trilogiaan kuuluvissa teoksissa
tanssineet vertasivat eri prosesseja keskenään. Tanssijat kertoivat myös laadusta
ja mitä se heille merkitsee. He toivat esille myös tärkeitä ikään liittyviä
kommentteja. Jokainen tanssija painotti eri asioita. 47 Tanssijoiden kertomukset
auttoivat minua ymmärtämään myös omaa prosessiani koreografina. Ne vahvistivat
ja laajensivat käsitystäni oman kokemuksen kuuntelun tärkeydestä
työskentelymuotona. Siten saatu tieto ohjasi minua ymmärtämään, mitä voisin
seuraavalla kerralla tehdä mahdollisesti toisin. Kuitenkaan minkään metodin
toimivuutta ei voi etukäteen ennustaa, tietää. Vaikka metodit ”teoreettisesti”
olisivatkin samat, ne elävät silti eri ihmisissä eri tavalla – muuntuvaisena kuin
ihmiset, joita aika muuttaa.
47. Suurin osa haastatteluista on tehty vasta esitysten jälkeen.
105