Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

kuvaa omaa senhetkistä tilaansa ja miten mennyt elämä heijastuu muistoihin?
Perusmaailman liikemateriaali ilmeni episodeissa eri laatuina, jotka määräytyivät
mielikuvahenkilön senhetkisen iän ja elämäntilanteen mukaan. Päämääränä oli
rakentaa perusmaailma erilliseksi koreografiaksi, joka tulisi sisältämään myös
improvisaation elementtejä. Sen jälkeen tarkoituksena oli sovittaa episodit
perusmaailmaan ja katsoa, miten ne vaikuttuvat niiden tapahtumista.
Jaana: Ihmisen perusnäkemys, miten hän elämäänsä toteuttaa. Kulminaatiokohdat
elämässä vaikuttavat perustapaan hahmottaa omaa olemista ja suhdetta maailmaan.
Riitta: Perusmaailma on yleistä elämänvirtaa; syntyy merkitysyhteyksiä.
Annoimme itsellemme tehtäväksi havainnoida naisen elämää mielikuvana vanha
nainen, jonka pohjalta molemmat kehittäisivät omia liikesarjoja seuraavaa
harjoituskertaa varten. Suuresta välimatkasta johtuen teimme molemmat omissa
päissämme etätyöskentelyä.
Tehtyämme esitystä Hiljaiseloa, Gabriela lähes kymmenen vuotta sitten toi se
väistämättä iän, ajan kulun merkityksen nykyhetkeen nähden oleelliseksi sisällölliseksi
lähtökohdaksi. Tuolloin olimme kolmekymppisiä, nyt yli nelikymppisinä
lähennyimme tanssijan tyypillistä lopettamisikää. Muistot Gabrielan dynaamisuudesta,
liikkuvuudesta, voimallisuudesta, uhosta, hiestä, hengästymisestä elivät
haileina muistoina jokaisessa solussani. Kokemus siitä oli olemassa, mutta
miten liike ilmenisi tässä uudessa työssä? Ikä mielikuvana, ajatus vanhenemisesta
toi voimakkaita tunteita ja tuntemuksia pinnalle senhetkiseen tanssimiseen.
Tarkoituksenamme ei kuitenkaan ollut esittää 90-vuotiaan näköistä.
Jaana: Liikkeen täytyy säilyttää tuoreus, jottei siitä tule vain mekaanista
maneerien toistoa. Liikkeen täytyy näyttää siltä, että tanssija tuntee, kokee sen
voimakkaasti.
Riitta: Mihin kohdistat havainnon? Pitäisikö pystyä havainnoimaan kaikkea?
Koreografiassa kohtaaminen, ymmärtäminen. Minkälainen on kohtaamisen
tila? Kokemus on jonkin mieltämistä joksikin; siitä seuraa merkitys.
Hiljaiseloa, Gabriela oli siivoamisprosessi metaforisesti: siinä oli paljon tavaroita
ja rekvisiittaa, joiden ympärille teoksen rakenne kehkeytyi. Silloisessa versiossa
oli paljon tarkkoja liikesarjoja, erityisesti yhtäaikaisesti suoritettuna. Puhuimme
Jaanan kanssa yhdessä sisällöistä, jonka jälkeen kumpikin kirjoittaisi oman
191