Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu
Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu
Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
täessä saavuttaa. Taiteellinen lopputulos voi olla huonoa tai hyvää taidetta, mutta<br />
avoimempi työskentelymalli avaa mahdollisuuden mahdollisuudelle löytää: löytää<br />
jotakin itsessään jo-olevaa. Siinä minua on auttanut fenomenologiseen filosofiaan<br />
sisältyvä ja erityisesti Lauri Rauhalan esittämän kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen<br />
mukainen ajattelu.<br />
Dialogisen työotteen myötä ja erityisesti ryhmäteoksessa Kahdeksan jokea<br />
(1997) korostui tarve fyysisen tekemisen vapauteen harjoittelutilanteessa. Luovuuden<br />
rönsyily myös tarkkojen sarjojen ja kompositioiden oppimisessa oli<br />
tärkeää ja tanssijat kokivat erityisesti mielikuvien kanssa työskentelyn liikkeen<br />
sisältöjen, intentioiden ja laatujen paranemisen kannalta katsottuna merkittäväksi<br />
tavaksi ymmärtää koreografin päämääriä. Koreografin kannalta katsottuna<br />
oli mielikuvatyöskentelyn lähtökohtana ajatus mielikuvasta siltana ja yhteydenluojana<br />
tanssijaan. Näin etenkin silloin, kun työstetään uutta koreografiaa ja kun<br />
pyrkimyksenä on, että koreografia säilyttää identiteettinsä, mutta niin, että se<br />
on ilmiasultaan ja olemukseltaan tanssijoidensa näköinen.<br />
Jatkaessani teosten Horse Songs (1998), Kolme pientä peikkoa (1998) ja<br />
Hiljaisuuksia (1999) tarkastelua dialogisuuden näkökulmasta päädyin toteamaan,<br />
että dialogisuus on kahden toimijan – tanssijan ja koreografin – välistä toimintaa.<br />
Roolit säilyvät, vaikka työtilanteesta muotoutuukin avoimempi tapahtuma.<br />
Osa tanssijoista haluaa vaikuttaa liikemateriaalin tuottamiseen ja koreografian<br />
kehkeytymiseen, osa haluaa toteuttaa koreografin ideoita. Dialogisuus ei siis<br />
välttämättä tarkoita, että luotaisiin teos yhdessä. Työni kautta kiteytynyt käsitys<br />
koreografisesta prosessista ja sen suhteesta teoksen muodostumiseen on vuorokuunteluun<br />
perustuva. Sen seurauksena näin dialogisuuden toteutumisen<br />
vaateena työskentelyssä sen, että koreografina minulla tulee olla kyky nähdä,<br />
missä toinen, tanssija kehossaan on. Silloin voin huomioida tanssijaa ja auttaa<br />
häntä ymmärtämään lähtökohtiani kohden koreografiaa niin, että kunkin<br />
toimijan – tanssijan ja koreografin – kokemuksen merkitys korostuu. Keinot<br />
luovat mahdollisuuksia.<br />
254
Change language