Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

alun lyhyt sooloesitys tuntuikin vaikeuttavan kokonaisuuden hahmottamista.
Seuraavassa tanssijan pohdintoja:
Ei sitä osaa loppuun asti analysoida. Tiettyä samanlaista on noissa kaikissa
biiseissä. Kaikki ovat erilaisia. Eri energioita, kun oli yksi mies. Tässä voisi erilailla
tulkita ja verbalisoida tilanteita. Edellisiä teoksia ei voi kääntää sanoiksi.
Tein erilaista tanssijan työtä ja mietin stooria ja tulkintoja. Kuitenkin jonkinlaista
stooria. Tässä oli joku sanallisempi hahmo kuin esim. Lintusessa.
Lintusessa mä olisin voinut piirtää väreillä, tässä en olisi voinut sitä tehdä enkä
haluaisikaan, koska se on yksityinen alue. Meni eri aivoalueihin. Jotakin semmoista.
Ihanaa tajuta, että on alueita, jotka jakaa toisten tanssijoiden ja sinun
kanssa ja sitten on se yksityinen alue, jota ei tarvitse puhua ulos. Mutta on viehättävää,
että on myös yksityinen, henkilökohtainen viritys. Tanssija 1998, haastattelu.
Omalta kannaltani katsoen oli toimintani koreografina avoimempaa, suorempaa
ja paljastavampaa kuin Lintunen-trilogiaan kuuluvissa produktioissa.
Kun katson menneitä vuosia, niin tietyllä tavalla olemme ruvenneet karsimaan ja
syventämään. Suunta on vaihtunut eikä tarvitse koko ajan olla siellä horisontaalikentällä,
että kauheasti on ideoita. Vaan että joitakin asioita koettaa valottaa eri
kulmista. Samoja asioita käsitellään eri tavalla. Kuten tässä esityksessä oli se yksi
ja sama sarja ja sitä kehitettiin, vaikka se ei nyt ihan niin pitkälle mennytkään.
Naisen kyynärässä oli ihan eri. Tanssija 1998, haastattelu.
169