Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

ainoalta kiinnostavalta. Näin haluan itse työskennellä tanssijana ja koreografina.
Karaspuro 1997, palautekirjoitus.
Eri-ikäisten kanssa työskentely oli mukavaa. Mä tykkäsin, että siinä oli tavallaan
ihan eri maailma, jos me puhutaan kuuskymppisestä. Siinä on kuitenkin se
ihan oma tai riippuu tietenkin kuuskymppisestä. Mutta kyllä se oli minusta
antoisa kokemus kaiken kaikkiaan. Eihän se tavallaan hirveesti edes tullut esiin,
että nyt ollaan eri-ikäisiä. Kyllä se tavallaan oli se, että me nyt tehdään tätä juttua
kuin se, että toi nyt on vanhempi. Porri 1997, haastattelu.
Mikä on laatu? Miten sitä voi kuvata?
Liikkeen laatuun kuuluu just toi virtaavuus, että se liike voi virrata. Sen tekeminen
ei ole tukkoista eikä semmoista aerobicin omaista. Kun liike virtaa, jatkuu
tilaan, niin silloin tuntuu, että se ihminen on itse siinä läsnä. Kun sä oot näyttämöllä
ja tiedostat sen tilan ja sitten sulla on ajatus siellä. Se kaikki kuuluu siihen
kvaliteettiin. Gripenberg 1997, haastattelu.
Heilahduksen ja kauhaisun ero, niissä on aika paljon samoja. Jos mä pidättäydyn
edelleen tähän huppupäiseen pesäpalloa pelaavaan naiseen (Naisen kyynär) niin,
jos mä käyttäisin sanaa intentio. Tavallaan liikkeen tarkoitus. Tää on niin konkreettinen
esimerkki, että välttämättä sitä ei saa. Otan pallon kiinni, vaihdan sen
toiseen käteen, niin. Mun mielestä se laatuero on tässä tapauksessa siinä tarkoituksenmukaisuudessa.
Sen muistan siitä, että kun rupee siirtämään näitä mielikuvia
liikkeeseen, niin ei enää ole kyse siitä pallon heittämisestä vaan energian
käyttötavoista ja suunnista tilassa. Tai sanotaan yks selkeä mielikuva on sumopainija,
jos mä vertaan sitä: laatuna se on paljon jykevämpi ja neliskanttisempi ja
voimakkaampi kuin tää huppupäinen nainen. Jos mun pitäis sanoa huppupäisestä
naisesta yksi sana niin se olisi selkäranka. Tietty paikka kehossa voi olla dominoiva,
mutta toki ainahan kaikki osat ovat olemassa. Mua auttaa henkilökohtaisesti
se, että niitä konkreettisia mielikuvia mä voin liikutella pitkin kehoa. Mikä
mulle tuottaa liikkeen laatua on, että on selkeä anatominen runko. Vähäkallio
1997, haastattelu.
Laatuhan tulee nimenomaan siitä, että sä löydät sisältäs tavan tehdä. Emmä tiedä,
tietääks koskaan, että sen on löytänyt, mutta sanotaan nyt, että välillä on ehkä se
ajatus, että tää on siihen suuntaan ainakin. Ei tiedä onks tää just se, mutta kyllä
sen niin kuin aavistaa, koska se tuntuu erilaiselta. Porri 1997, haastattelu.
Työprosessi oli miellyttävä, ei mitenkään stressaava. Se antoi kullekin tanssijalle
mahdollisuuden etsiä omista lähtökohdistaan liikettä parhaan kykynsä mukaan
ja etsiä liikkeen kvaliteettia. Itse koin vapautuvani ja uskaltautuvani tekemään
107