Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu
Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu
Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
muoto. Rajanveto on vaikeaa.<br />
Jorma Lehtovaara puhuu kahdenlaisesta reflektiosta. Takaisin heijastumisessa,<br />
ihmisen kokonaisuudessa, eri olemispuolet heijastelevat toistensa tapahtumista<br />
toisiinsa. Kieliopillisessa mielessään tämä on passiivinen heijastumistapahtuma.<br />
Se voi olla avointa muodostaen kongruentin kokonaisuuden, mutta toisaalta tajunta<br />
voi katkaista yhteydet eri olemispuolien välillä. Samanaikaisesti reflektointi<br />
on myös aktiivista, eri merkityssuhteiden asiallistamista. Muun muassa ajatusten,<br />
kehon tilojen, tunteiden ja situationaalisen esiymmärryksen tulee kuulua<br />
kokonaiseen ihmisen reflektointiin. Ihmiseen vaikuttajan tulee kohdata ennen<br />
kaikkea itsensä sekä ryhtyä tietoisesti pohtimaan sitä, mitä on tekemässä. (Lehtovaara<br />
J. 1996, 230)<br />
Tämän näkemyksen mukaisesti koreografi on ihmiseen, tanssijaan vaikuttaja.<br />
Samalla tavalla tanssija on ihmiseen, koreografiin vaikuttaja. Koreografina<br />
autan tanssijaa kasvuun koreografiassa. Tulkitsen ja välitän kuvaani maailmasta<br />
ja koreografisista lähtökohdistani. Tällöin tanssijan ja koreografin tehtävänä<br />
on käydä ensin omaa sisäistä dialogia itsensä kanssa. Koreografisessa prosessissa<br />
tämä voi tapahtua mm. improvisaation avulla. Päämääränä on liikkeen kokemuksen<br />
syvältä luotaus liikkumalla ja harjoitusten jälkeen tapahtuva liikkeestä<br />
syntyneen kokemuksen reflektointi esimerkiksi välittömän kirjoittamisen avulla.<br />
Tanssija ja koreografi tutkivat itseään pyrkimyksenään löytää yhteys, kosketuspinta<br />
toinen toiseensa luottaen siihen, että ihminen tietää aina enemmän kuin<br />
pystyy sanoin kertomaan:<br />
…tutkimuksen kohteena olevan ilmiön kanssa asetutaan dialogiin siten, että ilmiö<br />
lomittuu tutkijan kokemusmaailmaan. Hänen oma sisäinen viitekehyksensä on myös<br />
tutkimuksen viitekehys. Siksi kaikki heuristisen tutkimuksen käsitteet perustuvat<br />
sen ymmärtämiseen, että ihminen tietää aina enemmän kuin osaa kertoa (tacit<br />
knowledge). Intuition avulla voidaan rakentaa silta tämän piilossa olevan, implisiittisen<br />
tietämyksen ja varsinaisen eksplisiittisen tiedon välille. Kurki 1995, 129.<br />
Liike kuvaa yhteyksiä kunkin kokemusmaailmaan ja heijastelee niitä. Näin työstetty<br />
tanssi voi olla abstraktia, ei-kertovaa sen sitä kuitenkaan koskaan olematta.<br />
Omat juuret ovat sidoksissa hiljaiseen tietoon. Ne ovat vahvat ja aina olemassa. On<br />
vain herkistyttävä kuuntelemaan ja kohtaamaan oma sisäinen maailma. Pohdin<br />
seuraavassa luvussa teoksen Kahdeksan jokea koreografista prosessia tanssijoiden<br />
ilmaiseminen kokemusten kannalta katsottuna. Prosessin vaiheitten tarkastelua<br />
on valottanut Moustakasin esittämä heuristinen menetelmä.<br />
133
Change language