Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Uskoin, että teoksen lopullinen muoto, maailma, näkymä ja asu paljastuisivat,
kun matkaisimme tunnelin läpi. Keskityimme pääasiassa fyysiseen tekemiseen.
Emme puhuneet paljon. Kuin hiljaisesta sopimuksesta, yhteisymmärryksessä,
emme hakeneet vastauksia. Silti kysyimme itseltämme, kehoiltamme – ja matkustimme
eteenpäin.
Prosessi lähti liikkeelle harjoituksissa esittämieni mielikuvien välityksellä:
mielikuva tulevasta esityksestä oli oikeastaan ainut, jonka pystyin aluksi tanssijoille
antamaan. Perusluonteeltaan teos prosesseineen oli ajaton ja iätön. Samoin
myös tanssijat ikään kuin unohtivat ikänsä. Tanssija Katariina Vähäkallion
mukaan iän tuoma kokemus on eri asia kuin se, että liikkeen kautta saattaa olla
lähempänä, kuten hän seuraavassa ilmaisee: 34
Mä en silloin mitenkään miettinyt ikääni. Rajoituksia tuo muutkin tekijät kuin
ikä. Nuoremmilla on omat rajoituksensa. Mua ei kiinnosta vertailla. Vähäkallio
1997, haastattelu.
Myös tanssija Raisa Vennamo toteaa, että omassa ruumiillisuuden kokemuksessa
ei ikä ole ikinä häirinnyt ja hän toteaa seuraavassa:
En ajattele lopettavani. Iän huomaa niin, että on erilaisia elämän jaksoja jo
elettynä takanapäin. Joku osa ihmisessä on täysin iätön, joku ominaismaku tai
osa sielua. Joku ydinosa itseään, oma osa itseä, joka erottaa ihmisen toisesta.
Omat asenteet iän myötä voi muuttua. Iän takia en aio lopettaa. Eri asia, jos
haluaa lopettaa kyllästyessään. Vennamo 1996, haastattelu.
Naisen kyynärässä ikäjakauma oli 31-58 vuotta. Se, miksi iät ”unohtuivat”, on todella
mielenkiintoinen pohdinnan aihe. Jo alkuasetelma oli kiinnostava: lähes
koko Suomen modernin tanssin lähihistorian elänyt, yksi suomalaisen tanssin
pioneereista, Riitta Vainio, vanhimpana (s.1936) ja Suomessa uransa juuri aloittanut
kuopus Katariina Vähäkallio (s.1963), joka ikänormiston mukaan jo läheni
tanssijoiden tyypillistä lopettamisvirstanpylvästä. Tärkeimpänä asiana pidimme,
että tanssisimme yhdessä ja pohtisimme niitä elementtejä, jotka meitä
yhdistävät.
34. Lintunen-trilogiaan liittyvät haastattelut on kaikki tehty siihen liittyvien esitysten
jälkeen. Ikätematiikka oli kaikille yhteinen ja tanssijat eivät välttämättä eritelleet
kokemuksiaan siitä produktiokohtaisesti.
61