Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

ulotteinen olotila. Olotila, jossa oleminen tilassa – omassa tilassa – yhteisessä
tilassa – mielentilassa – kehontilassa – on kohtaamisen ydin. Vastaanottaja
resonoi oman instrumenttinsa kautta. Omana itsenään. Ja hänen koko maailmansa,
joka paljaimmillaan on hän ja vain hän, kohtaa tanssin, joka parhaimmillaan
on enemmän kuin tanssija henkilönä, ja silti tanssija on tanssi.
Liikkeen kokeminen tapahtuu syvemmällä tasolla. Sen lisäksi, että ollaan koko
ajan tekemisessä fyysisten kokemusten, luiden ja niiden ratojen kanssa. Liikkeen
reflektoiminen on vaikeampaa. Liikkeen kokemus on tunneperäinen; se
on kosketuksissa jonkin sanattoman, vaistonvaraisen, sisäisten tilojen ja virtausten
kanssa.
Vajoaminen jatkuu haudontaan
Kolmas Moustakasin nimittämä vaihe on haudonta, jolloin tutkija vetäytyy tietoisesti
aiheestaan: antaa asioiden olla. Sen sijaan sisäinen intuitio ja hiljainen
tieto (tacit knowledge) vaikuttavat prosessin etenemiseen ja ymmärryksen
kirkastumiseen ja laajenemiseen. (Moustakas 1990, 28.)
Haudonnassa olimme jo työskennelleet suhteellisen pitkälle, mutta emme olleet
vielä liikkuneet varsinaisen koreografian rakenteissa kuin ehkä osittain;
palasia ei oltu vielä sovitettu yhteen. Koreografi – ja tanssijat – kaipasivat
etäännytystä, lomaa. Ideaalia olisi tietenkin, että tämä loma voisi olla kunkin tanssijan
ja koreografin henkilökohtaisen tarpeen mittainen. Useimmiten kuitenkin
tuotannolliset puitteet eivät salli aikataulullisia poikkeamia. Pidimme kuitenkin
viikon syysloman.
Valaistuminen – palasista kohden koreografian rakennetta
Valaistuminen tapahtuu Moustakasin mukaan luontevasti, jos tutkija on vastaanottavainen
sekä piilossa olevalle hiljaiselle tiedolle että intuitiolle. Uudet laadut
ilmaantuvat tutkijan tajuntaan, tiedon osaset rakentuvat kokonaisuudeksi ja ne
saavuttavat toisenlaisia ulottuvuuksia: löytyy jotakin muuta. (Moustakas 1990, 29.)
Koreografiassa episodit rakentuvat. Sanat alkavat kadota…
151