Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

mahallaan lattialla. Ei käy. Tämä huppupäinen kyykkykävelee. Nousee. Laskeutuu.
Teinivuosista yhä mukana pesäpallomailan keveä heilautus, jossa voima ja
tarkkuus voivat yhtyä. Juokseva varaani. Keskilinja lähes horisontaalinen.
Elinpiiriini ilmestyy heinäseiväs, johon suhde yhtä dramaattinen kuin peukaloon.
Heinäseiväs on vartalon oma keskilinja eteen poimittuna. Mielikuvasta
seipään todelliseen hallintaan. Aina kaksi eripituista ja painoista seivästä. Taas
peukalo ja pikkurilli ja jänteviä liu’utuksia lonkista. Nainen kävelee. Tai soutaa.
Soutaa eleettömästi vaikka isolla näyttämöllä eleetön on eleetöntä. Tietenkin.
Rakentaa. Kävelee. Pyörii. Pyörimisen kurinalaisuus: minä matkaavana naisena.
Tämän pyörimisen uusisin. Sorruin reagoimaan liian moniin ohikiitäviin
impulsseihin liian nopeasti. Olen kokeillut. Pyöriminen sinällään ei ole ongelma.
Vähäkallio 1996, palautekirjoitus.
Nimi Naisen kyynär syntyi matkan ajatuksesta: naisen kyynär = naisen matka.
Kyynär on entisaikojen pituusmitta. Matkan ja matkan pituuden ajatuksia on
monia: matka paikasta toiseen, aikakaudesta toiseen, lapsuudesta vanhuuteen,
mielentilasta toiseen, syntymästä kuolemaan, matka unesta todellisuuteen. En
kuitenkaan käyttänyt näitä yksittäisiä teemoja selittämään liikeideoitani. Ne
virittivät minut tunnelataukseen, joka inspiroi minua liikkeen tuottamisessa.
Tätä samaa latausta yritin välittää liikkeen keinoin tanssijoihin.
Ensimmäisiä harjoituksia
Ensimmäisissä harjoituksissa elokuussa 1994 olivat paikalla Riitta Vainio, Raisa
Vennamo ja Leena Porri. Katariina oli synnyttänyt ensimmäisen lapsensa heinäkuussa
ja saapuisi harjoituksiin syyskuussa. Harjoittelimme Riitta Vainion
studiolla Espoon Vanhakartanossa. Lähes päivittäiset harjoitukset alkoivat aamulla
kello yhdeksän ja päättyivät kello yksi. Seuraavassa esimerkki harjoittelutavoista:
Tänään lähdimme hyvin orgaanisesti liikkeelle: hölskyttelyjä, jotta kehon nesteet
saataisiin liikkeelle, painonsiirtoja, painonpudotuksia, hännän kasvattelua. Rakastan
käyttämääni esimerkkiä jääkaapista otetusta kylmästä ketsuppipullosta.
Molekyylien väliset liitokset ovat ”kohmeessa” ja kun pulloa ravistellaan, alkaa
molekyylien elämöinti ja liitosten värähtely – ja ketsuppi virtaa ulos pullosta:
tiksotropia on ilmiö nimeltään (Sandström 1990, 202). Kehoissamme ei tietenkään
ole ketsuppia, mutta kylmä neste kuin neste ”käynnistyy” saman toimintaperiaatteen
mukaisesti. Sen takia siis aluksi hellävaroin hölskyttelystä voimallisempaan
kehon nesteiden ravisteluun. Hyvä, kokonaisvaltainen alkulämmittely.
Pasanen-Willberg 1994, päiväkirjamerkintä.
63