Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Ongelmavyyhti on hienovarainen ja se heijastelee monia muita syvälle juurtuneita
asenteita yhteiskunnassamme. Ikämyytin nujertamat, omaa vanhenemistaan
pelkäävät tanssijat luopuvat, lopettavat ja siirtyvät usein vapaaehtoisesti syrjään
kokiessaan itsensä tehottomaksi tuotteeksi. 29 Seuraavassa erään tanssijan ilmaisu
asiasta:
56
Tässä iässä moni jättää tanssimisen, koska he haluavat säilyttää nuoruuden ihanteen.
Tässä nyt tavallaan rikotaan niitä rajoja, vaikka onhan niitä tehty ennenkin.
Martha Graham olisi tanssinut pidempään, mutta ympäristö vaati lopettamaan.
Klassisessa yhä nuoremmat rikkovat kehoaan kovalla treenillä. Kilpailu
on kovaa. Gripenberg 1997, haastattelu.
Riitta Vainio jatkaa samasta aiheesta:
Jos kerran on puhetta, että vähän vanhemmatkin naiset ja vähän erinäköisemmätkin
naiset pystyvät tanssimaan, niin minkä takia muuttamaan sitä?
Se on musta se ydin, että joku syvempi taso meissä kunnioittaa jotakin muunlaista
meissä. Vainio 1997, haastattelu.
Onko pelko ja vastuu koreografin, jos katsoja ei saakaan elämyksiä joutuessaan
katsomaan tanssissa jotakin muuta kuin pelkkää suoritusta? Pelkääkö katsoja
omaa vanhenemistaan? Eikö vanheneva tanssija voi omalla tavallaan olla yhtä
kaunis, esteettinen kuin nuorikin? Kysyessäni teosteni tanssijoilta heidän suhdettaan
vanhenemiseen ja tanssimiseen sain seuraavanlaisia vastauksia:
Mä oon miettinyt tätä ikäjuttua. Se on niin kummallista, koska oikeesti mä en
vielä tunne sitä, että se mitenkään vielä mua rajoittaisi, nyt nelikymppisenä. Itse
asiassa mulla on parempi olo itseni kanssa nyt kuin joskus kaksikymppisenä.
Mä oon ikään kuin kotona enemmän mussa. Siksi tuntuu kummalliselta, kun
ihmiset kysyy, että miten nyt, miltä tuntuu nelikymppisenä? Jotkut kysyy, että
29. Tutkimuksessaan tanssijoiden aktiiviuran päättymisestä Johanna Laakkonen puhuu
vapaaehtoisesta ja ei-vapaaehtoisesta urasta luopumisesta. Jälkimmäiseen kuuluvat
mm. vammautumisen aiheuttama uran katkeaminen sekä ikääntymisen myötä
vähenevät työtilaisuudet sekä siitä seuraava lopettamispäätös uranvaihtosuunnitelmineen.
Laakkosen mukaan tanssijat lopettavat myös hankalien työaikojen, taloudellisten
vaikeuksien ja etenkin naistanssijat perhesyiden vuoksi. Muualla Euroopassa on
perustettu tukijärjestelmiä, joiden taloudellisen ja koulutuksellisen tuen avulla tanssija
voi kouliintua uuteen ammattiin nk. siirtymävaiheen aikana. (Laakkonen 1993, 50)