Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu
Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu
Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
käsityksensä teoksen luonteesta. Sovimme, että voimme myös tehdä lyhyitä, mutta<br />
tarkkoja liikesarjoja, vaikka suunnitelmana onkin käyttää improvisaatiota päämenetelmänä.<br />
Katsoimme myös alkuperäisen videoinnin.<br />
Pohdintoja<br />
Tavallaan lähdimme mekaanisesti liikkeelle. Jaanaa eri tilat mielikuvina inspiroivat<br />
liikkeeseen. Kuitenkin hän kyseli ”miksi minä liikun juuri neliössä? Mikä<br />
on orgaanista?” Jaanalle muoto ja rakenne tulevat yleensä viimeisimpänä: hänen<br />
mukaansa täytyy ensin tietää sisältö, konsepti, joka motivoi liikkeeseen.<br />
Jaanan mielestä tarvitsimme pientä, sisäistä artikulaatiota eikä aina ensin pois<br />
omasta kinesteettisestä tilasta.<br />
Työstimme sarjoja. Uuden sarjan sisältönä oli toisen ”sitominen” kontaktiliikkeen<br />
avulla. Ne antoivat kontrastin meditatiiviselle toistoon perustuvalle<br />
liikemateriaalille. Tarkoituksena oli häiritä toista menemällä toisen tilaan niin,<br />
että toinen ei keskeyttäisi tanssimistaan. Itse asiassa häiriön aiheuttaja joutui<br />
keskeyttämään oman tekemisensä. Toisena teemana oli turvallisuus ja uudeksi<br />
sarjaksi muotoutui ”viesti jäsenistä”. Ei jatkuvana virtana vaan hetkittäin asentoihin<br />
pysähdellen. Oma soolomateriaalini oli kuvallista, surumielistä luonteeltaan<br />
(vertaa ratsastava nainen Gabrielassa). Jaana paneutui soolossaan nauravan,<br />
välillä itkevän ja huokailevan mysteerinaisen tematiikkaan (vertaa Gabrielan<br />
apina-soolo). Oli hyvä huomata, miten rauhallinen työprosessi avasi kanavia,<br />
jotta jo joskus työstetty materiaali alkoi pulpahdella esiin. Oli jo olemassa joku<br />
henkilökohtainen kosketuspinta, joka on muuntunut, kehittynyt, syventynyt.<br />
192<br />
Jaanan mysteerinainen peruukki päässä. Riitalla jotakin päässä.<br />
Helsingissä ikää lisää<br />
Jaana aloitta manaamalla Helsingin rumaksi kaupungiksi ja harjoitussalin<br />
hirveäksi. On talvisen harmaa, räntäinen, loskainen, auringoton päivä. Asua<br />
maalla tai kaupungissa. Niin. Olemisen autuutta. Saanko täällä kaupungissa<br />
tarpeeksi aikaan? Kun asun kaupungissa? Tämä on minun valintani, mutta minähän<br />
olenkin rauhaton sielu. Elämäni täällä Helsingissä ei kuitenkaan ole rumaa.<br />
Pasanen-Willberg 1999, päiväkirjamerkintä.
Change language