Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Soolovuorottelussa kumpikin havainnoi toisen liikkumista ja antoi sen nähdyn
perusteella vaikuttaa omaan liikkumiseen. Siitä syntyi leikkisä, hauska ja energinen
olo. Siinä oli vapauden tunnetta: joko reagoida tai olla reagoimatta. Kumpikin
antoi ja otti. Pienestä aloitettu asia kasvoi ja syveni. Olimme toistemme lähteitä.
Tilaneliö oli mielestäni kuin vankila. Siinä oli kiinni, siinä oli kohdattava itsensä,
siinä oli hyväksyttävä monta tosiseikkaa itsestään. Jaana tuntui pitävän siitä.
Jotenkin on väsynyt, haluton olo. Se ei johdu biisistä. On jotenkin tukkoista ja
rauhatonta, vaikka olenkin maaseudulla (ha-he).
Minulle ennustettiin, että aikakäsitykseni tulee kääntymään päälaelleen
maalaiskaupungin rauhassa. Ei siinä mitään, maalla olemisessa, mutta onko tämä
minulle parempaa elämää tämä näennäinen rauha. Täällä minusta on monin paikoin
rumaa: väärän näköisiä taloja keskellä peltoa, susirajalla. Talvella kylmää,
pimeää, lumihankia, joissa tarvon väärään suuntaan vetäen pulkassa Samia aamuseitsemältä.
Näinhän olen nyt valinnut. Studiossa on valoisaa ja rauhallista. Se
on tärkeintä. Ja lämmintä. Toisin kuin Hangossa. Mutta täällä vasta juoksen
paikasta toiseen minuuttiaikataulun mukaan, kännykkä kadulla korvassa, sanoisinko
juosten kusten. Kaikki vaikuttaa aina kaikkeen. Onko mitään ideaaliolosuhdetta
olemassakaan? Täytyy vaan kestää…
Pasanen-Willberg 1999, päiväkirjamerkintä.
Työn edetessä pyrimme entistä enemmän välttämään fyysistä uhkumista.
Tarkistimme uuden tanssin ajatuksellisia sisältöjä. Tekniikka tulisi unohtaa kun
improvisoidaan, koska pelkkä tekniikkaan nojaaminen ei riitä; siitä seuraisi
konventionaalisia ratkaisuja. Improvisaatiossa on vastuu itsestä ja toisesta.
Improvisaatiossa liikutaan lähes koko ajan äärirajoilla. Siinä etsitään avautumista
”uudelle” tavalle tehdä ratkaisuja. Se on kuin reaaliaikaista säveltämistä (Sakari)
ja siinä kysytään artikulaatiota ja heittäytymistä (Jaana).
Valinta
Valinta, tapa tehdä töitä, tapa olla. Tapa tehdä töitä tuottaa tiettyä estetiikkaa.
Tapa tehdä töitä sisältää tiettyjä ajatustaustoja, käsityksiä, näkemyksiä maailmasta,
olemisesta, käsityksiä ihmisestä. Sitoudun omalla tavallani tiettyyn tapaan,
mutta valinta on vapaa. Kehoystävällisyys ei vaan omaani, vaan myös toisen
kehoa kohtaan. Kuunteleva, avoin tapa kohdata toinen tanssija. Koreografiassa
rakenne, jossa liikkumavara ja reagointitila säilyvät. Taide olemassaolon tapana.
Jaanan aika on nopea. Minun aika on pitkä. Jotta saavuttaa tapahtumisen tila. Olen
195