Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

nen ei ole kuitenkaan kone, joten täydellisen mekaanisen tasapainon saavuttaminen
on mahdotonta. Silti elottomaan kappaleeseen soveltuvia tasapainon lakeja
voidaan käyttää mielikuvina pyrkimyksessä korjata kehon ja sen rakenteen
eli luuston asentoa toimivuudeltaan edullisemmaksi, kehoystävällisemmäksi ja
vapauttaa lihaksisto käyttämään energiaa mahdollisimman ekonomisesti.
Mary Fulkerson jakaa mielikuvatyöskentelyn karkeasti seuraavasti: anatomisten
mielikuvien ja kinesteettisten tuntemusten kuten tasapainon, pituuden ja kehon
painon kokemuksista kumpuavien mielikuvien käyttöön. (Fulkerson 1981-1982, 9.)
Toddin oppilaista Barbara Clark vahvistaa käsitystä liikkeen hyvästä muodosta.
Hyvä muoto tässä yhteydessä tarkoittaa siis oikean kehon asennon tuottamaa
liikkeen muotoa, joka tällöin näyttäytyy lisääntyneenä taitona ja helppoutena
liikkumisessa. Hän näkee erityisen tärkeäksi liikkeen selkärankalähtöisyyden
sekä siihen perustuvan liikeilmaisun. Selkärankalähtöisyys edellyttää uskoa
mielikuvaan vertikaalista painovoimalinjasta, joka läpäisee kehon keskustan ja
antaa siten edellytykset liikkumisen perusteille. (Clark 1963, 2.)
Ideokinesia
Todd puhui jo vuosisadan alussa ihmisen psykofyysisestä kokonaisuudesta. Lulu
Sweigard, joka oli Toddin oppilas, esitti vuonna 1974 termin ideokinesia vastaamaan
Toddin käsitettä. Ideokinesia on käytännön harjoittelumuoto alignmentja
release-metodeissa ja sisältää ajatuksen mielikuvituksen ja kinesteettisen
aistin stimuloivasta vaikutuksesta kehon muutostapahtumissa. Vaikutus on
kaksisuuntainen: mielikuva tuottaa liikettä ja liikkeen tuntemusta ja liike mielikuvia.
(Rolland 1984, 10, 24-25.)
Sweigardin mukaan liike on hermo-lihas-luusto tapahtuma (neuro-muscularskeletal
event). Tapahtumasarjaa, kun ihminen liikkuu voidaan kuvata seuraavasti:
Hermosysteemi antaa aloitteen (initiates movement) liikkeelle ja kontrolloi
sen mallittumista (patterning). Lihaksisto nähdään työhevosena (work
horse), jota hermosto stimuloi ja joka saa selkärangan ja luuston, liikekoneiston
(movement machine), liikkeelle. (Sweigard 1974, 39.)
Sweigardin mukaan mielikuvien työstämisessä edetään ensin tietoisen ajattelun
kautta. Sen jälkeen ajatukset laskeutuvat tiedostamattomaan, aivojen osaan
(motor cortex), jossa liike syntyy. Hermosto on kaiken liikkumisen koordinaattori.
Osa tapahtumista on sellaisia, joihin voimme tietoisesti vaikuttaa, osa liikekontrollista
on automaattisen, sisäiseen systeemiimme rakentuneen hiljaisen
38