Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

202
Jos me ollaan tuolla lavalla, niin se henkii eri asiaa kuin jos me ollaan oopperalavalla.
Yleisön kannalta ne kaksi tilaa on ihan eri juttu ja se heijastuu siihen teokseen.
Se on niin kuin lavastus tai mikä tahansa. Eli jos mä teen juhlaviikoille
biisin niin se asettuu heti tiettyyn kategoriaan. Se on kiinnostavaa. Jos ajatellaan,
että menet kauppaan niin jokainen ostos on teko. Samalla tavalla, se minne
tuottaa, niin samalla tavalla se henkii. Ooppera on tätä yhteiskuntaa tukeva:
koti, uskonto, isänmaa.
Kitti 1998, haastattelu.
Jaana:
Lähinnä, jos tekee esim. oopperaan niin kyllä se määrittelee vähän sitä, että
kenelle sä sitä teet.
Riitta:
Tietty, mutta miksi ei voisi viedä vaikka Alminsaliin. Ne ihmiset siellä ei ikinä
tulisi katsomaan meitä Zodiakiin. Mutta jos me oltais siellä, meidän status nousisi
heti ja meitä katsottaisiin ihan eri vinkkelistä.
Jaana:
Mä just ajattelin, miksi rajoja ei voisi rikkoa ja mikä sun motivaatios on niitä
rikkoa.
Riitta:
Pistääkö siihen energiaa, jos se päämäärä on päästä julkisuuteen, pois itse tekemästä.
Jaana:
Meidän biisissä on ikuisuusteemoja esim. sinä rappusilla ja minä saavissa. Alettiin
työstää sitä mielikuvilla vedestä, kaivossa ja syvällä ja yhtäkkii se onkin Jaana
saavissa.
Riitta:
Niin, just. Onks se enää muuta kuin Jaana saavissa ja minä taustalla?