Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu
Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu
Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
2. Tanssin historiaa<br />
Judsonilaisuus ilmiönä<br />
Tuon tässä luvussa viitteellisesti esille sitä amerikkalaisen modernin tanssin<br />
historian vaihetta, 1960-lukua, jolloin irtaantuminen perinteisestä, 1920-luvulla<br />
moderniksi tanssiksi nimetystä ja siihen liittyvistä eri tanssisuuntauksista<br />
katsotaan alkaneen. Käsittelen myös Englannissa ja Hollannissa 1970- ja 1980luvuilla<br />
käytyjä tanssin murrosvaiheita. Tapahtumilla on läheinen ja suora yhteys<br />
omaan henkilöhistoriaani, johon palaan myöhemmin tässä luvussa.<br />
Keskitän tarkasteluni 1960-luvulla alkaneisiin ja siihen aikaan radikaaleilta<br />
tuntuviin tapahtumiin, mutta se ei tarkoita, etteikö uudistavia ajatuksia olisi<br />
esiintynyt jo aiemminkin. Amerikkalainen Louie Fuller (1862-1928) vaikutti<br />
jo 1800-luvun lopulla Pariisissa: hänen silloiset esiintymisensä tekivät<br />
lähtemättömän vaikutuksen muun muassa Isadora Duncaniin (1878-1927). Fuller<br />
suunnitteli tanssinsa niin, että tanssijoiden yksilöllinen tapa liikkua säilyi.<br />
Duncan puolestaan halusi murtaa baletin tiukkaa ja rajoittavaa estetiikkaa. Hän<br />
olikin erityisen kiinnostunut luonnon liikkeistä, kaikista luonnon ilmiöistä ja<br />
etsi samankaltaista luonnollista liikettä ja rytmiä myös tanssijan ilmaisuun<br />
(Brown 1979, 7).<br />
1920-luvulta alkaen vaikuttanut Martha Graham (1894-1991) puolestaan korosti<br />
tyylissään ja tekniikassaan teatraalisuutta sekä tunteiden ja emootioiden<br />
ilmaisua suhteessa liikkeen koordinaatioon. Graham-tekniikassa hengitys vetää<br />
kehon ”koontoon” (contraction) ilmaisten siten syviä, dramaattisia – ja psykologisia<br />
– ääripään tunteita kuten ekstaasia tai kipua. (Banes 1980, 3-4)<br />
Merce Cunningham (s. 1919) oli yksi merkittävimpiä Grahamin tanssijoista.<br />
Hän oli solistina ryhmässä vuosina 1939-1945, mutta irtaantui omaan, siihen<br />
aikaan radikaalisti modernin tanssin valtavirroista poikkeavaan tanssityöhön<br />
perustaen vuonna 1953 oman ryhmän. Myös Cunningham korosti ihmisvartaloa<br />
ja sen liikkeitä: liike alkoi kävelystä ja tavoitteena oli absoluuttinen tanssi, tanssia<br />
tanssin vuoksi. Cunninghamin teoksia ohjasi sattuman periaate: mikä tahansa<br />
liike kelpasi tanssimateriaaliksi, missä tahansa tilassa tuli pystyä esiintymään<br />
ja esimerkiksi teokseen sävelletty musiikki saatettiin kuulla ensimmäistä<br />
25
Change language