Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

tuovat esille kokemuksiaan niistä. Tärkeimpiä harjoitteita, joiden pohjalta tanssijat
kuvaavat liikekokemuksiaan ovat seuraavat: 1) ali-yli-ympäri sekä olla alla, olla
yllä ja mennä ympäri, 2) vesi samaistumisen elementtinä eli kehon nesteiden
hölskyttely, ravistelu tai roiskuttelu, 3) mansikoiden päälle tallaaminen, 4) kynä
atlas-axiksen päässä, jolla ”piirretään” liikkeitä tilaan, 5) kynä häntäluun päässä,
6) olla samassa paikassa samaan aikaan, 7) avaruudelliset tasot (horisontaali,
vertikaali, vaakasuora, lattiataso, diagonaali) sekä niiden hahmottaminen
kehollisina ja esim. liikesarjan sisällä vaikuttavina käsitteinä, 8) erilaiset anatomiaan
perustuvat mielikuvat, joita tanssijat käyttävät yhdessä avaruudellisten tasojen
kanssa etsiessään kehon oikeita linjauksia. Mielikuvaharjoitteita on loputon
määrä ja itselleni ne ovat olleet merkityksellisiä pyrkiessäni välittämään omaan
kokemiseeni perustuvia liikeideoita tanssijoille.
Seuraavassa Kahdeksan jokea -tanssijoiden kokemuksia:
Miltä tuntui liikekieli mielikuvien vaihdellessa! Mielikuvat ”pieni ja veden
roiske” tuntuivat sopivan sarjaan ihan jees ja uskon, että jopa oma tanssini saattoi
muuttua jonkin verran mielikuvien näköisiksi. Sen sijaan ”mansikoiden
tallailu” tuotti omaksumisvaikeuksia, koska sarja sisälsi hyppyjä ja yksinkertaisesti
eihän voi tulla alas ojentamattomin nilkoin… Elikkä mielikuvien tulisi
noudattaa kulloistakin liikesarjaa. Tai sitten ei? Varmaankin taustani vuoksi
mielikuvat eivät ihan hirveästi näy liikkeissäni (roiskautukset, jalkojen lätsähdykset
mansikoiden murskautuessa jne.), mutta periaatteessa uskon mielikuvien
auttavan toivotun liiketyypin saavuttamiseen.
Sarjassa käytetyt mielikuvat ”mansikoiden tallaaminen” sai aikaan alas suuntautuvaa
maanläheistä liikettä, joka syvensi ja antoi imua pliéssä liikkumisessa
maan suuntaan. ”Vedet roiskivat” mielikuva irrotteli jäsenet ja kevensi liikkeen
laatua ja teki liikkeistä irtonaisen rentoja. ”Liike pienenä” tehtynä aiheutti tai
sai aikaan sarjan nopeutumisen ja omaan keskustaan suuntautumisen.
Sateenvarjosarja oli sulava ja tosi ihana tehdä, kun pääsi siitä yli, ettei tarvitse
hermostua ja ei mene yksi yhteen. Kaikki alun lämmittelyt ja sarjat lämmitti koko
vartalon ja energiaa riitti ja kehittyi mukavasti. Tauon jälkeen muistin ”ali, yli,
ympäri” kolmea eri sarjaani, jotka olin viime viikolla tehnyt, mutta ei kuitenkaan
ottanut vielä sujuakseen yhteen. Riitta lisäsi kakkossarjaksi ”leipurin”,
jota työstin vuorotellen oman 2. sarjan kanssa. Jako osasiin ja niitä vuorotellen
oli mielenkiintoinen kokemus ja kesti jonkin aikaa, kun sain sen muistiini ja
pääsin tekemään yhtäjaksoista sarjaa.
147