Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

grafi asiantuntija, tarkan mallin antaja ja määrääjä. Vaikka tanssissa puhutaankin
persoonista, on persoonallisuuskin usein tarkoin määritelty ja valitettavan usein
ilmaisu on tekoilmaisua, ulkokohtaista tulkintaa annettujen ohjeiden mukaan
toteutettuna, kuten seuraavassa eräs tanssija ilmaisee:
42
Kun mä katson ihmistä, joka hymyilee oopperalavalla niin näen, että tuossa
kohtaa sen on tarkoitus olla iloinen, siksi se hymyilee. Sitten näet sen silmistä
hirveän kauhun, ihmeellisen paniikin siitä, miten tämä suoritus menee. Sitten
taas joku toinen ihminen voi suvereenisti nauttia tekemisestään, elää läpi sitä
asiaa, joka on heti paljon toimivampi juttu. Tanssija 1999, haastattelu.
Koreografista prosessia voidaan tarkastella myös oppimisprosessin kaltaisena
tapahtumana, jossa koreografi on opettaja ja tanssijat oppilaita. Ainakin jossakin
vaiheessa, yleensä prosessin alussa, on kysymys uuden oppimisesta ja sen
jälkeen uuden oppimisen mieltämisestä ja sen sisäistämisestä joksikin. Ei riitä,
että joku metodi sisältää dialogisuuden teemoja; kyse on ennen kaikkea siitä
käytännön toiminnasta, miten toimimme ja huomioimme muut toimijat ympärillämme.
Ei myöskään riitä, että eri oppimisteorioita valitaan käyttöön ikään
kuin ”…valmiita kaavoja, joita sitten vain sovelletaan todellisuuteen ikään kuin
jotakin muottia tai …että se ei ole taas yksi uusi ihmisen luoma älyllinen kehikko,
joka ikään kuin pakottaa todellisuuden näyttäytymään sellaisena kuin tuo älyllinen
rakenne on sen jo etukäteen kuvannut” (Lehtovaara M. 1996, 81-82).
Tanssissakaan oppiminen ei aina välttämättä tapahdu annetun mallin mukaisesti,
eivätkä tulokset ole aina välittömästi havaittavissa tai suoraan mitattavia luonteeltaan.
22 Ajatteluani on tukenut ja ohjannut situationaalinen oppimiskäsitys,
jonka mukaan ihminen nähdään kokonaisvaltaisena, avoimena ja dynaamisena
järjestelmänä. Opetuksessa ei tulisi korostaa liikaa tajunnallisuutta. Oppimista ei
voida käsitellä pelkästään biologisten tai psykologisten tekijöiden pohjalta, sillä
ihminen ei elä irti muusta maailmasta. Siksi ihmisen maailmaan kietoutuneisuus
on aina otettava huomioon. Situationaalisessa oppimiskäsityksessä korostetaan
22. Työni yhteydessä ei kuitenkaan ole kysymys koreografian tekemisen opiskelusta,
vaikka tanssijat tuottavatkin myös itse liikettä. Aiheeseen voi tutustua tarkemmin
Soili Hämäläisen tuoreessa (1999) väitöskirjassa Koreografian opetus- ja
oppimisprosesseista – kaksi opetusmallia oman liikkeen löytämiseksi ja tanssin
muotoamiseksi.