Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

tustieteellisen tutkimuksen kohteena (1994) kasvatuksen filosofiaa, jossa filosofisen
pohdinnan kohteena oli lasten ja nuorten maailman fenomenologinen
tutkiminen.
Taiteellisen työn aihe
Kun aloitin jatkotutkintooni liittyvät opinnot vuonna 1994 oli vanhenevan tanssijan
problematiikkaan liittyvä keskustelu hyvin ajankohtainen ilmiö. Tanssikentällä
se näkyi voimakkaana puheena tanssijan uran päättymisestä jo 35–45vuotiaana.
Tuolloin järjestettiin uranvaihdokseen kannustavia tukiprojekteja,
jotka kuitenkin lakkautettiin vuonna 1999 varojen puutteesta. 4 Osallistujamäärät
kertoivat projektin tarpeellisuudesta. Hämmästelin kuitenkin vallitsevaa suuntausta:
vaikka mahdollisuus uranvaihdokseen oli tärkeä, pohdin sitä, miten tanssija
voisi jatkaa uraansa. Aiheekseni muotoutuikin kysymys siitä, miten tanssia
voitaisiin harjoitella kehoystävällisemmin turhaa ja kehon ennenaikaiseen kulumiseen
johtavaa rasitusta välttäen. Aihe oli haastava ja tarjosi minulle oivan mahdollisuuden
kehittää ajatuksiani tiettyjen metodien käytöstä koreografisessa prosessissa.
Työni edetessä jouduin kuitenkin tarkentamaan käsityksiäni metodeista,
ja se sai minut muuttamaan aihettani tanssijan ja koreografin välisen dialogisuuden
tarkasteluksi. Siinä pohdin, miten minun tulisi kehittää työtapaajatteluani
niin, että koreografia kehkeytyisi tanssijaa huomioiden.
Työn tarkasteluote
At a conventional level, we all know what philosophy is and what science is, but
at a more radical level, that is, at a level where we want to express meanings
precisely, the conventional meanings become problematic. Fortunately or
unfortunately, phenomenological thought also seeks to understand things at
the radical level, and therefore it always speaks at a level where problems exist
and the seiling is not smooth. Giorgi 1996, 24.
4. Tukiprojekti oli Tanssin Tiedotuskeskuksen 1996-1999 järjestämä ja Johanna Laakkosen
johtama. Syitä tukiprojektin piiriin kuuluville ja vuonna 1998 keski-iältään 37,5
vuotta oleville 20 tanssijalle olivat ”…mm. ikääntymisen ja vammautumisen ohella
työttömyys ja halu pitkän uran jälkeen kokeilla uusia asioita” (Tenhunen 1999, 13).
Nykyään tukiprojektin suunnittelun on ottanut asiakseen vuonna 2000 perustettu
Dance Health Finland ry.
21