Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

88
-Mä on niin piilossa, mies-kulta, mikä sä oot?
-Nainen, mikä mä oon? (naurua)
-Mulla on oikea korva paksu, vasen kuin ei olisikaan. Toinen on paksu, toinen
sen varjo. Toinen on, toinen ei. Sen sydän tekee...näkymättömäksi. Oikea on ja
tekee lennon.
-Toisella on korvarikko, se on kutistunut kehittymättömäksi lapaluun taakse,
se on tynkä.
-Tää on paksu, tumma avaruus, tiheä ja musta, kun oikea korva lentää...
Vainio 1995, harjoitus.
Päivä oli eiliseen verrattuna hieman raskaampi. Eilisiin harjoituksiin sisältyi
myös humoristisia piirteitä. Huomiokseni tuli, että on tärkeää työskennellä
ihmisten eripäiväisten energiatasojen ja energeettisten viritysten kanssa.
Tiettyjen metodien tarkoitus ei ollut manipuloida tanssijoiden olotilaa ulkoakäsin.
Niiden avulla pystyin huomioimaan tanssijoiden juuri senhetkistä olemista
ja valmiutta tanssiin. Se oli myös yksi keino synnyttää erilaisia asioita,
mitä ei muutoin olisi voinut odottaakaan tapahtuvaksi. Tässä vaiheessa en vielä
puhunut liikkeen intentiosta tai samaistumisen ideasta liikkeen laatua
tavoiteltaessa. Työskentely oli kokeilevaa ja päämääränä oli syvän tietoisuuden
tason saavuttaminen. Koin työskentelyn mielenkiintoiseksi erityisesti Riitta
Vainion kanssa, koska hän on perehtynyt tanssiterapian eri muotoihin. Minun
oli edelleenkin vaikea tunnistaa raja, jonka ylitettyään tanssijan kontrolli katoaa.
Kysyinkin itseltäni, oliko vapautta antaa asioiden syventyä loputtomiin. Milloin
koreografin tulisi ohjata tanssija ulos liikkeeseen ilman, että tanssijan välitön
kokemus jostakin uudesta ei katoa?
”Tämä uusi metodi mahdollistaa panemaan liikkeelle
unohdetun energian häntäluun ja pään välillä”
Eilisissä harjoituksissa oli tapahtunut jotakin, mitä minun oli vaikea käsitellä.
Riitta Vainio korjasi tilanteen tulemalla yllättäen työhuoneelleni Paahtimolle.
Seuraavan Riitta Vainion esittämän monologin olen kirjannut kokonaisuudessaan
sellaisenaan kuin sen pystyin siinä tilanteessa tietokoneelle taltioimaan.
Tekstin tulkinta on vaikeaa, mutta se kertoo lukijalle jo sellaisenaan ainakin jotakin.
Teksti kumpuaa suoraan syvältä vaihdellen mielikuvien, muisteluiden ja
konkreettisten tapahtumien muodossa. Vainion purkaantuminen kertoo siitä,
miten syvällä tämänkaltainen työskentely tapahtuu. Koreografina en voinut sillä