Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Valkoinen lintu – matka kotkasta kuuhun
Aloitin harjoitukset ryhmän vanhimman tanssijan kanssa, koska tarkoitukseni
oli tehdä hänelle erillinen soolo. Ensimmäisessä harjoituksessa kävimme yleisiä
liikkeen periaatteita ja lainalaisuuksia läpi. Se helpotti oman kehon tuntemaan
oppimista ja antoi sitä kautta paremman mahdollisuuden tulkita annettua
(eteen näytettyä) liikettä kehon omat lähtökohdat huomioon ottaen. Tutustuimme
heti kirjoittamisen ideaan, josta seuraava päiväkirjamerkintä:
86
Lähdimme rauhallisesti liikkeelle tunnustellen istuma-asennossa painomme
paikkaa. Siitä liikkeelle lähtien laajensimme liikeratoja selkärangasta käsin eri
rangan toimintamalleja hyväksi käyttäen. Ajatus hännästä, joka ohjaa painon
siirtymistä alaspäin kohti lattiaa ja kohden painonsiirtoa ja sitä kautta takaisin
kehon keskustaan ja ylöspäin kohden selkärangan yläpäätä, joka ajatellaan ikään
kuin pieneksi kynäksi. Sillä voimme ”piirtää” kuvioita mielessämme ja initioida
mielikuvan käytön kautta keho liikkeelle ja muotoon. Häntä auttaa painonsiirrossa
ja tasapainon ylläpidossa. Kutsun tätä ”body-writing”-metodiksi.
Siinä pyritään paikallistamaan selkärangan yläpää atlas-axis, josta liike
initioituu piirtymällä muotoon ja tilaan. Se on kiitollinen mielikuva liikkeen
tuottamiseen, koska se sisältää motiivin, tarkoituksen ja liikkeen aktin. Se on
keino tuottaa liikettä. Tuotettua liikettä voidaan varioida monin määrin sisältölähtökohdista
riippuen, konkreettisten ja abstraktien mielikuvien avulla. Esimerkiksi
lause ”minä rakastan” on hyvin tunnelatauksinen itsessään. Kuitenkin
tanssi voi pysyä orgaanisena, abstraktina, arvoituksellisena, salaperäisenä;
tanssin ei tarvitse varsinaisesti illustroida tunnelatausta, mutta ajatus ”minä
rakastan” voi olla voimakkaasti liikkeelle paneva voima (motiivi). Valitsenko
kaunokirjoituksen vai tikkukirjaimet määrää, kuinka sidon liikkeet yhteen. Sillä
on vaikutus liikkeen rytmitykseen. Aivan kuten tavallisessakin kirjoituksessa.
Variaation mahdollisuuksia voidaan ottaa esimerkiksi tilankäytön säännöistä:
kirjoitan pystysuoraan A:n reunat ja sitten vien liikkeessä A:n poikkiviivan lattiatasoon.
Variaatioita on lukemattomia. Kirjoittamisen liikeradat tuottavat ”helposti”
liikettä ja muotoja, mutta fokuksena ei vielä välttämättä ole liikkeen laatu.
Pasanen-Willberg 1996, päiväkirjamerkintä.
Painotin, että liikkeen opettelu ei saisi muodostua pelkäksi matkimiseksi, jonka
jälkeen kehoon ehdollistettu liike esitettäisiin ikään kuin pantomiiminä.
Noppanaisten harjoitusprosessin jälkeen olin entistä voimakkaammin sitä
mieltä, että tanssijan olisi ensin löydettävä tie sisätilaansa ja oma avaruutensa ja
kelluttava siellä oma aikansa ja sitten löydettävä tie ulos liikkeen virtaan. Myös
Riitta Vainio tuntui ajattelevan näin jo entuudestaan: