Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

-venyvyys vähenevät iän myötä. Mutta väheneekö aina myös tanssijalle itselleen
tyydytystä tuottava ja ammattiin motivoiva kokemus liikkeestä? Vanhenevan
tanssijan ongelmakenttää ja ylipäätään vanhenemista ilmiönä on tutkittu lähinnä
perinteisestä lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna. Useat tutkimustulokset
tukevat ajatusta liikunnan jatkamisesta.
Vanhenemisen biologisia perusmekanismeja ei kuitenkaan vielä toistaiseksi
tunneta; varsinaista vanhenemisen geneettistä ohjelmaa ei monien havaintojen
mukaan olisi olemassa. Hypoteettisen esityksen mukaan kiihtyneen vanhenemisprosessin
ja sairauksien riskitekijöiden oletetaan olevan osittain samoja ja niiden
aiheuttamien fysiologisten vaurioiden syntyvän samanlaisten biologisten
mekanismien kautta. Lisäksi erilaiset elämäntavat ja elinolojen aiheuttamat
vaihtelut vaikuttavat merkittävästi ihmisen elinikään sekä fyysiseen ja psyykkiseen
suorituskykyyn. 28 (Vuori & Taimela 1995, 99-102.)
On yleistä, että kokemuksen tuomaa viisautta ei aina arvosteta. Usein tanssija
itse vahvistaa tätä käsitystä tiedostamattaan – ollen tanssimatta. Tätä myyttiä
voisi tanssija itse purkaa – tanssimalla. On tanssijoita, jotka lopettavat, koska
mielestään tanssivat kuitenkin huonommin kuin ennen. Toisaalta on myös tanssijoita,
jotka ovat ymmärtäneet muiden tanssillisten vaihtoehtojen olemassaolon,
kuten seuraavassa kanadalainen naistanssija Louise Lecavalier ilmaisee:
54
Koska tekniikka rapistuu iän mukana, pitäisin itseäni säälittävänä, jos yrittäisin
vielä kymmenen vuoden kuluttua yltää samanlaisiin virtuoosisuorituksiin
kuin nyt. Vanhetessaankin voi aina löytää tanssista jotakin uutta. Jos antaa iän
kahlita, kahle on korvien välissä. Räsänen 1996, Helsingin Sanomat.
Eräs produktiossani tanssinut tanssija pohtii klassisen ja modernin kentän
välistä suhdetta seuraavasti:
Tanssin tarkastelu tapahtuu usein klassisen baletin vinkkelistä, jonka maailma on
aivan toisenlainen, pitkät tradition juuret omaava. Onkin syytä painottaa, että
kyseessä ei ole kahden eri kentän, modernin ja klassisen välinen kilpailu. Sielunsa
ja kehonsa syövereissä tanssija kuitenkin kokee usein ongelmalliseksi juuri klassista
perua olevan nuoruuden – ja muutenkin kehon, ruumiin mittojen – ihannoinnin.
Oman työni myötä vahvistui käsitykseni siitä, miten valtakulttuuriin
piintyneet asenteet heijastuvat suoraan tanssijan käsitykseen tekniikasta ja osaa-
28. Katso myös esim. Harris & Suominen jne. (1994) Toward Healthy Aging – International
Perspectives.