Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

keskeyttämään tehdäkseen lopulliset valinnat esityksen suhteen tuotantokoneiston
vaateiden mukaisesti. Prosessin jatkumista ei silti voi kieltää. Se,
miten prosessi näkyy, on seurausta siitä, miten sen annetaan vaikuttaa esityksessä.
Koreografinen prosessi voi olla ilman esitystäkin, mutta esitystä ei
kehkeydy ilman prosessia. Esitys vaatiikin oman muotokuvansa, mitä milloinkin
voimme kutsua esitykseksi ja millä ehdoilla sen oletetaan tapahtuvan. Nämä
ehdot liittyvät siten työtapavalintoihin. Koreografilla on tässä suhteessa usein
valta päättää, milloin hänen mielestään esitys näyttää valmiilta. Se ei aina kuitenkaan
korreloi siihen, miten tanssijat mieltävät asian. Tuotantokoneisto edellyttää
usein yli ennenaikaisen tiedottamisen ja esitystilojen varaamisen. Mitään
kovin spontaania on useimmiten vaikea toteuttaa.
Työn merkitysten pohdintoja
Elokuisena päivänä vuonna 1999 Ismo-Pekka Heikinheimo soitti minulle ja ehdotti
tapaamista harjoitusten merkeissä. Koska olin ollut Hangossa Blick-projektin
harjoitus- ja esitysperiodin aikana syksyllä 1998 ja välittömästi sen jälkeen
Outokummussa kevään 1999 työstämässä Hiljaisuuksia-esitystä, emme olleet lainkaan
tavanneet toisiamme Horse Songsin esitysten jälkeen. Muistelimme asioita ja
teemoja, jotka olivat jääneet mieleemme prosessista. Vaikka esitykset olivat olleet
lähes vuosi aikaisemmin, monet tapahtumat tuntuivat tuoreilta. Aika, joka muutoinkin
oli noussut yhdeksi suureksi teemaksi töissäni, näyttäytyi I-P:lle seuraavasti:
Olinkin juuri tulossa siihen, että kun me tanssimme yhdessä, on yhteinen aika
ja oma aika. Toisinaan yhteen, toisinaan ei. Ajankäytön omaksuminen on yksi
aspekti; tanssijan tulee olla niin sensitiivinen, että koreografin ei-verbaalisti
esittämät voi käsittää. Aikaa on hankala kertoa vaan se tulee kokea. Heikinheimo
1999, haastattelu.
Aika on ongelmallinen käsite. Aika on aina olemassa, mutta siihen liittyy
tanssittaessa samaan aikaan monia rinnakkaisia elementtejä: rytmi, kesto, jotakin,
mitä ajan keston sisällä tapahtuu, ja tila: puitteet, joissa tanssijat liikkuvat.
Tanssijan ja koreografin oma subjektiivinen aika suhteessa laskettuun aikaan
kuten kellon tai musiikin aikaan. Miten voin ymmärtää toisen tanssijan ajankulkua,
hyväksyä sen – ja ohjata sitä.
Yhteistä aikaa etsiessämme huomioimme myös keskinäiset fyysiset eroavuutemme
ja sen vaikutuksen tanssiimme:
183