Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Iästä
214
Vanheneva tanssija. Tämä liittyy asiaan, että sehän ei ole pelkästään kroppa. Joku
asia on nähty kymmenensataatuhatta kertaa, on asettauduttu uurniin. Ketä se
kiinnostaa? Miksi mä toistan koko ajan tätä samaa? Mikä se mielekkyys on tehdä
ja tehdä? Asiat menee hitaasti, pikkuhiljaa, yhtäkkiä sinä oletkin se vanha tanssija,
joka pikkuhiljaa rupeaa saamaan huonompia ja huonompia tehtäviä. Kuinka
pystyt junailemaan arjen kanssa? Jos treenaisit vain silloin kun sinulla on vaan
mieletön fiilis. Tekemisen sisältö muuttuu, mitä sinä saat siitä tekemisestä, se
muuttuu. Mitä oikeasti saan tekemisestäni. Tanssija 1998, haastattelu.
Ikätematiikka ei ole kadonnut, vaikka en korostetusti lähtenytkään työstämään
viimeisimpiä produktioita (Kahdeksan jokea, Horse Songs, Kolme pientä peikkoa,
Hiljaisuuksia) ikäajattelun kautta. Siihen liittyvä problematiikka liittyy koko ihmisenä
olon kaaren ajatteluun; 20-vuotias on luultavasti erilainen kuin 60-vuotias.
Nuori tanssija voi olla kokenut jotakin, mitä vanhempi ei ja päinvastoin. Tulisikin
tarkastella kehityksen ja kasvun suuntaa: samanaikaisesti, kun kehitys menee
eteenpäin, menee se myös sivusuunnassa, diagonaalissa, eri horisonteissa. Siitä
muodostuu verkostoa, kudosta, joka on kokemuksen tuomaa liikkumavaraa: eri
ikäkaudet lävistävät toisensa samanaikaisesti ainakin hetkellisesti. Se antaa mahdollisuuden
tunnistaa itsessään uusia asioita vanhemmitenkin ja hyödyntää kokemuksen
tuomaa perspektiiviä työskentelyssä, kuten vanhin Kahdeksassa joessa
mukana ollut tanssija seuraavassa ilmaisee:
Kaikki prosessit ovat vanhan ja uuden yhdistämistä, itsensä löytämistä ja ennen
kaikkea kokonaisvaltaisesti olemaan oppimista, itseään uudistavia asioita. Ilmaisu
ja liike pelkistyy, siinä on se ammattitaito. Tunneskaala ja elämänkokemus
suodattuu liikkeen läpi niin, että ikä ja elämänkokemus näkyy ja kertoo
omaa tarinaansa. Tanssija 1998, haastattelu.
Tulisi ymmärtää, että tanssikenttä ei ole vain nuorien tanssijoiden ja heitä käyttävien
koreografien areena:
Kilpailu on kauhean kovaa, kaikki haluavat tanssia. Sitä sitten siirtyy tieltä pois,
se ei ole helppoa. Minä olisin ainakin halunnut vielä tanssia. Tuntui siltä, että
uhrauduin, kun koetin ajatella, että minä nyt sitten opetan ja nuoremmat pääsee
tanssimaan. Tanssija 1998, haastattelu.