Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Miksi kuuntelemme aina niitä, jotka eivät ole pitäneet esityksestä? Usein, vaikka
tanssija yrittääkin lähestyä työtä positiivisesti, kuuntelee hän ensimmäistä
negatiivista palautetta. Niin, positiivisen ottaa vain yksittäisenä, henkilökohtaisena
mielipiteenä:
168
Se on juuri tämän tanssijan syndrooma, että loppujen lopuksi tosissaan ottaa
vaan sen negatiivisen palautteen. Toisen jotenkin sivuuttaa. Tanssija 1998, haastattelu.
Teoksen Kahdeksan jokea suhteita aiempiin produktioihin
A lot of dance writers, it seems, neglect to write about what most people notice
first when they go to see dancing. The writers go on about dance theories, dance
history, the costumes, the music, the choreography and even the audience. In
short, everything but the thing that all dancing depends on first and last. It is
time more should be said about the dancer. Paul Taylor 60 .
Verratessani työtapojani aikaisempiin produktioihini oli Naisen kyynärässä (1994)
solumuisti, alkulima ja kaikki rakentui sen intuitiivisen tutkimisen päälle.
Lintusessa (1996) oli enemmän koreografisia lähtökohtia sekä niihin perustuvia
improvisaatiorakenteita. Kahdeksassa joessa (1997) oli enemmän Lintusen prosessia
jotenkin niin, että improvisaation elementit kätkeytyivät rakenteisiin
muodostaen yhtenäisen pyrkimyksen. Monet katsojat luulivat, että Kahdeksan jokea
oli improvisaatioesitys. Kuitenkin teoksen rakenteet, liikesommitelmat ja -
aiheet sekä intentiot olivat tarkkaan määritelty, mutta niin, että liikkumavaralle ja
reagointitilalle jäisi tilaa. Rakenteita olisi toki voinut kehittää enemmän ajankäytön
ja episodien järjestyksen kannalta katsottuna.
Naisen kyynär oli enemmän tila-aika-leikki. Siinä ei ollut paljon liikemateriaalia.
Fokuksena ei ollut liikkeen muoto vaan se, miten tilassa ollaan.
On hassua, vaikka Naisen kyynärässä oli ihan erilaisia ideoita, niin se oli kuitenkin
yksi biisi. Tässä oli samoja ideoita, mutta tästä tulikin episodeja.
Naisen kyynärässä tanssin koreografian alusta loppuun ja se vaikutti rakenteeseen
eri tavalla. Kahdeksaa jokea kehitin enemmän koreografin silmin, vaikka
60. Cohen (toim.) 1984, 91.