Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Pohdintojani
Seuraavassa ajatuksiani siinä vaiheessa, kun aloin pohtia uuden kokonaisuuden
kirjallisen osuuden muotoa toukokuussa 1999:
Iänikuinen puunlatva, joka on huojunut ikkunani edessä viimeiset kymmenen
vuotta, elänyt omaa elämäänsä. Havaitsen sen ja se koskettaa mielenliikettäni.
Viitekehykseni. Palaako se tähän? Puunlatvan hiljaiseen huojahdukseen? Sekö
on tekemiseni sisältö, sattumanvarainen heilahdus? Vai onko se sittenkään sattumaa?
Ehkä olin vasta nyt valmis ymmärtämään sen, jonka äärellä olin jo vuosikaudet
huomaamattani oleillut.
Kirjaan merkkejä, sanoja paperiini, yritän jäljittää sitä polkua, joka on kadonnut.
Jo tapahtunut on jättänyt jälkensä minuun. Polut voivat muodostua moneen
suuntaan päällekkäisistä jäljistä hiekkamaassa. Ne voivat olla jäljettömiä
polkuja korkean ruohon viidakossa. Tai selvästi tallattu, yksi polku lumessa.
Sammaleelle astuttaessa jäljet kohoavat jäljettömäksi poluksi, mutta tekoa ei saa
tekemättömäksi. Yritän jäljittää sitä polkua, joka on kohonnut jäljettömäksi.
Koreografia on ikkuna. Katsoja, tässä katsojana myös tanssija ja koreografi,
katsoo ikkunasta sisään ja valitsee astuako ovesta vieraaksi liikkeen taloon. Talo
maailmassa. Sen rakenteet ovat puitteet, jossa toimia. Sen rakenteissa tila, jossa
toimia. Astua sisään. Ja itse asiassa katsommekin sisältä ulos maailmaan toisella
tavalla avautuvasta näkövinkkelistä käsin.
Ajattelua. Ajattelu linkittyy ja limittyy. Ajatteluun liittyy myös kuuntelua, keskittymistä
– ja asioiden, ideoiden, lähtökohtien tiedostamista. Ehkä jo jonkun
ymmärtämistä. Esikäsitys.
Toimintaan. Liikkeiden sekamelskaa, antaa asioiden tapahtua. Sillä koko ajan
syntyy liikettä. Käytäntö. Toiminnan profiloiminen. Miten voin tarkentaa toimintaani
ja sen kautta syntyvää liikemateriaalia? Keskittää toimintaani, valita
suunta, löytää tie, jota pitkin edetä kohti koreografiaa, kohti esitystä.
Tie on kyllä loputon. On välillä pysähdyttävä, levättävä. On oltava paikoillaan ja
katseltava. Nähdä. Astua sisään liikkeen taloon. Tässä olen nyt. Näin.
Minkälaista tietoa juuri tietyllä tapaa toimittaessa tuotetaan, saadaan, hankitaan?
Mihin oletukseen perustuu toimia juuri tietyllä tavalla? Mitä tieto on? Mitä
tiedonhallinta? Tiedon muuttuva olemus. Tiedon kontekstuaalisuus. Miten
saavutan juuri sen tiedon, jota oletan tarvitsevani työssäni, roolissani koreografi-
13