Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Tekijöiden tulisikin pohtia, onko päämäärä teoslähtöinen vai prosessipainotteinen
vai jotakin kummastakin koostuvaa. Kenen rooli koreografiaa
työstettäessä silloin korostuu? Oma käsitykseni kiteytyy ajatuksessa, että
koreografiassa on kyse sisällöistä ja rakenteista, joihin sisältö sovitetaan tai sisällöistä,
jotka itsessään ohjaavat rakenteen muodostumista. Rakenne on tavallaan
yhteyden luoja ja kokonaisuus merkitysyhteys. Tämänkaltainen merkitysyhteyden
luomisprosessi, johon sekä harjoitusprosessi että esitys kuuluvat,
tuottaa koreografiaa: prosessin tulos on omalla tavallaan sisällön ilmentymän
muoto ja samanaikaisesti perusta koreografialle. Tulisikin nähdä, että prosessi
on aina ennen esitystä ja esityksessä osa sitä. Se määrää esityksen onnistumisen
edellytyksiä. Se, minkälainen prosessista siten muotoutuu, on suorassa yhteydessä
koreografin työtapavalintoihin. Työskentelyssä ei korostu silloin ymmärtäminen
ainoastaan koreografin ohjeiden, ohjauksen ja annetun liikemateriaalin
kautta. Sen sijaan fokukseksi nousee oman kokemuksen kautta koreografiassa
oleminen ja kehittyminen, moneen suuntaan ulottuva itsensä, toisen
tanssijan ja koreografin kuuntelu. Tulee antautua prosessin vietäväksi.
Keinot ovat luoneet mahdollisuuksia – ne ovat saaneet minut ajattelemaan,
mutta en edelleenkään voi tietää toisen kehosta. Siksi oman kokemuksen kuuntelu
– niin tanssijan kuin koreografin – on tärkeää ja edellytys paremman taiteen
synnylle. Edelleenkin voin vain kuvata sitä, mitä näen ja miten näkemäni
kokemuksena vaikuttaa minuun ja valintoihini koreografina. Säilyttää kokemisen
vapaus ja ymmärtää se, miten koreografin liike ja ilmaisu muuntuvat tämänkaltaisen
ajattelun myötä.
Ajatuskulttuuri tarkastelusiivilänä
Ajatuskulttuuri, jossa on oltava tietynlainen, on voimakasta myös tanssiajattelussa
– edelleenkin. Tanssin kenttä vaikuttaa irralliselta saarekkeelta, jossa oma elämä
ja oman kokemuksen merkitys katoaa: asioita, ilmiöitä, ihmisiä – itseä –
mielletään merkitykselliseksi vasta jonkun toisen määreen kautta.
Lähdettäessä purkamaan vinoutuneelta vaikuttavaa ajattelua tanssin kannalta
katsottuna ei riitä, että tanssia tarkastellaan vain siinä hetkessä ja omassa
reviirissään, vaikka hetkellisyys kuuluukin tanssin olemuksen perusluonteeseen.
Tarkastelun tulee ulottua ihmisen maailmassa olemisen eri paikkoihin alusta alkaen,
vauvasta vaariin. Tulee aina pohtia työtapavalintojen yhteyttä koreografian
laatuun ja siihen, minkälaista maailmankuvaa niiden myötä syntyvän koreografian
216