Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

2. Vanheneva tanssija koreografin
näkökulmasta
Käsityksiä, oletuksia, fokuksia
50
Näen kolmen koreografian prosessit tiivistettynä metaforisesti puun kasvun
kautta. Maanalaismaailmassa, jossa ovat juuret ja puun historia, maaperä. Juuret
imevät ravinteita, metodeja, runkoonsa kasvuaan varten. Ensimmäisenä alimpana
on Naisen kyynärän prosessi, jonka päälle Noppaa heittävät naiset rakentuu. Viimeiseksi
runkoon kasvaa Lintunen. Prosessin aikana rungosta kasvaa ulokkeita,
oksia, jotka ilmentävät kasvun tulosta. Runko kasvaa, kasvusto tuuhenee latvaa
kohden; siinä ilmenee koko senhetkinen kehitys. Ja puu jatkaa kasvuaan. Ilma,
aika, ympäristö elää, vanhenee rinnakkain puun kanssa. Ajan kanssa puu muuttuu:
oksia katkeaa, niitä sahataan pois eri syistä, kosmeettisista syistä tai kasvua
edistämään tai pistokkaiksi uusille puun taimille. Lisäksi kukinnot ruokkivat
maata, maanalaista maailmaa, uusia puita syntyy tieten tahtomattakin. Kiertokulku
jatkuu. Se kuuluu elämään, jota aika vie eteenpäin. Näin asiat rakentuvat
mielessäni. Minkä oksan valitsen? Millä oksalla haluan istua? Minkä oksan sahaan
poikki? Minne istutan uuden taimen? Pasanen-Willberg 1996, päiväkirja.
Mitä ovat ja mihin perustuvat ne uskomukset ja käsitykset, jotka ohjaavat syitä,
joiden vuoksi tanssija lopettaa esiintymisensä jo varhain? Milloin ylipäätään
voimme alkaa puhua vanhenevasta tanssijasta? Puhe vanhenemisesta ja ikärasismi,
johon jo 35-vuotiaat muissakin ammateissa toimivat saattavat työmarkkinoilla
törmätä, ovat aikamme ilmiöitä. Kuvaan tähän osaan liittyvissä luvuissa
Lintunen-trilogiaan kuuluvien tanssiproduktioiden Naisen kyynär (1994),
Noppaa heittävät naiset (1995) ja Lintunen (1996) koreografisia prosesseja sekä
ajatuksellisia taustoja, jotka liittyvät vanhenevan tanssijan problematiikkaan.
Olen pohtinut kehoystävällisten tanssin työmenetelmien merkityksiä esimerkiksi
vammojen ja kulumien ehkäisemisessä. Työskentelytavoilla olisi siten
merkityksensä myös tanssijan uran jatkumisen kannalta katsottuna. 24 Olen tar-
24. Osa II-osan tekstiä on samaa kuin lisensiaatintyössäni 1997. Olen myös muokannut
sitä lisäämällä jotakin, jättämällä jotakin pois tai tiivistämällä sitä. Modernin tans-