Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

tanssijat kokivat olleensa pulassa ajatellen valmistuuko teos lainkaan: vielä viikkoa
ennen ensi-iltaa rakenne ei ollut valmis. Itse koin koko ajan määrätietoisesti
tekeväni Naisen kyynärtä ja kuten yksi tanssijoista ilmaisi:
Itse teos kuoriutui ulos kuin itsestään. En ollut koskaan aikaisemmin työskennellyt
tällä tavoin. Mä olin tavallaan ihan pihalla, en tajunnut, että me koko ajan
harjoiteltiin itse esitystä. Jotenkin sitä ei luotu ja tehty vaan se paljastettiin.
Vennamo 1997, palautekirjoitus.
Tanssija Raisa Vennamo, joka oli mukana kaikissa Lintunen-trilogiaan kuuluvissa
produktioissa, pystyi omasta mielestään jälkeenpäin paremmin ymmärtämään
prosessien kulkua:
Käsittelimme jatkuvasti perinteistä asennetta, että esitys on jotenkin staattinen,
valmiiksi kirjoitettu tapahtuma. Riitta P.-W. korosti jatkuvasti sen muuntuvaisuutta
ja ainutkertaisuutta. Tämä oli vapauttavaa. Teosten muoto myös tuki tätä
asennetta, sillä niiden sisällä oli liikkumavaraa ja reagointitilaa. Vennamo 1997,
palautekirjoitus.
Liikkumavaraa ja reagointitilaa
Liikkumavara ja reagointitila ovat yleensä erittäin oleellisia käsitteitä teoksen
rakennetta työstettäessä. Liikkumavaralla tarkoitan liikkeen kehittämistä ja
varioimista monimuotoiseksi. Tämä liikkumavara säilyy, jos se on ollut koreografian
tekovaiheessa harjoitusmuotona. ”Mitä vain” voi tapahtua, mutta se ei
ole lähtöisin ”mistä vain”. Tanssija hallitsee lähtökohtansa (annetut liikkeet,
sisällölliset ideat jne.), mutta tämän hallinnan kautta liikkumavarassaan hän saavuttaa
myös reagointitilaa. Tämä edellyttää, että tanssija pyrkii harjoitteluvaiheessa
koko ajan tehdessään tiedostamaan, tunnistamaan, tuntemaan ja kokemaan
liikkeensä. Hänen tulisi ikään kuin nähdä liikkeellään luomansa tilaverkosto
ja kartasto ja olla alinomaa tanssissa edetessään suhteessa siihen. Tämä
tietoisuus on sisäistä tietoutta, jota tanssija projisoi tilaan. Se on mielentila tilassa.
Tämä ilmenee ennen kaikkea suhteessa muihin tanssijoihin: esimerkiksi,
jos kysymyksessä on tarkka, unisonossa suoritettava liikekompositio ja yksi
(tai useampi) tanssijoista tekee virheen, antaa liikkumavara mahdollisuuden
käsitellä syntynyttä tilannetta niin, että virhe ei erotu virheenä vaan tanssiin
kuuluvana osana. Toisaalta liikkumavarassa saavutettu reagointitila mahdollis-
65