Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

2.12. Tarja Tikkanen 3.8.1998, Iisalmen Sanomat
Näin käymme yli esteiden
Horse Songs - rakkausduetto Minän ja Sinän välillä oli yksi hauskimmista Täydenkuun
Tanssien lukuisista rakkausteemojen tulkinnoista.
Tanssitaiteen lisensiaatti Riitta Pasanen-Willbergin teoksessa ollaan hivelevän
huvittavia, häijyn härskejä ja itseironiaa riittää vaikka muille jakaa.
Teos on lavastukseltaan näkemistäni esityksistä upein. Tanssilattiaa ei verhoa
mikään muu kuin kauniisti sommiteltu, suurta avaruutta ilmentävä valkoinen
pinta.
Valaistuksena käytetään pääasiassa selkeää kirkkautta ja syntyy laajakulman
vaikutelma, johon pari maalaa tanssillaan tarinan vahvoin vedoin.
Niin herkissä tunnelmissa kuin teoksessa liikutaankin, siitä kumpuaa ennen
kaikkea syvä nauru. Se on hilpeä, kaikessa komiikan rakentelussaan aika lailla
nappiin osunutta liikeilmaisua.
Nämä kaksi, toisistaan niin poikkeavat hahmot törmäävät toisiinsa, tekevät
tuttavuutta, toteuttavat itseään sellaisina kuin ovat, epäonnistuvat, löytävät sen
totuudenkin niin itsestään kuin toisesta, mutta kuitenkin kaikitenkin: päättävät
jatkaa, mennä yli esteiden, rakkauden voimin. Teoksessa on hienointa kahden
muodoiltaan kokonaan erilaisen tanssijan vastakkain asettaminen ja sen
hyväksi käyttäminen. Riitta Pasanen-Willbergin muhkean juureva olemus vastaan
Ismo-Pekka Heikinheimon viehkeää pojansiroutta jo sinällään on herkullinen
asetelma.
Pasanen-Willberg vetää rujon naisen rooliaan täysillä, tekee hahmon kömpelöäkin
kömpelömmäksi. Heikinheimon on helppo vetää oma osuutensa toiseen
äärilaitaan. Enkelimäisen vienon runosielun, kapoisen kauneudenrakastajan katse
on aina pilvissä, rujo kumppani roikottaa päätään maata kohden.
Pari toteuttaa tarinaa niin onnistunein mimiikankin keinoin, että tarina ei
jääne kenellekään epäselväksi. Horse Songsissa pari pyristeli yli esteiden kuin kunnon
ravurit konsanaan.
243