Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Harjoituksissa keskityttiin aluksi yksinkertaisten liikemuotojen avulla
paikallistamaan vartalon keskilinja: miten herkistyisimme kuuntelemaan aistimuksia
ja tuntemuksia kehon asennosta ja painosta sekä lisäämään tietoutta
kehon toiminnoista. Vaikka alignment-ajattelussa liikettä ei jaeta osiin, on kokonaisuuksien
hahmottaminen ensialkuun kuitenkin vaikeaa yksinkertaiselta
näyttävästä liikemateriaalista huolimatta.
Seuraavassa päiväkirjamerkinnässäni tyypillisen alignment-harjoittelun kuvaus.
Siinä tanssija aluksi seisaaltaan tai selinmakuulla keskittyy kehoonsa opettajan
(koreografin) antamien ohjeiden avulla. Käytin harjoitusta lähes joka kerta
ennen varsinaisen koreografisen materiaalin kanssa työskentelyä. Lisätessäni
erilaisia mielikuvia tähän perusmalliin saivat tanssijat keinon löytää uutta liikemateriaalia
ja kehitellä sitä annettujen tehtävien puitteissa.
64
Lähdetään liikkeelle periaatteen ”down the back – up the front” pohjalta. Tarkastellaan
jalkateriä, niiden suuntaa ja miten paino on jakautunut niille. Tarkastelu
paljastaa nopeasti, onko asentomme keskustan suhteen tasapainossa. Seuraava
tarkastelun kohde on lantion asento, joka on rangan tukikohta, keskustan keskusta.
Tarkistuspisteinä voidaan pitää istuinluita, joiden tulisi vertikaalissa asennossa
koko ajan ikään kuin roikkua kohtisuoraan alaspäin. Selkärangan alimpien
osien, ristiluun ja häntäluun, kuvitellaan jatkavan kasvuaan käyttämällä mielikuvana
jonkin eläimen häntää. Mielessä tämä auttaa painon siirtymistä, putoamista,
maata kohden. Häntäluu on myös osa, joka johtaa liikkeen suuntaa alaspäin
painovoimakentässä (avaruudessa on toisin), kun taas selkärangan yläpään
kaksoisnikama atlas-axis ikäänkuin hakeutuu pystysuoraa keskilinjaa kohti.
Liikkeellelähdössä on aina kysymys painonsiirrosta ja se edellyttää, että paino
pääsee vapaasti putoamaan rangan takapuolisten luuratojen osoittamaa suuntaa
pitkin alas. Kyse ei ole pelkästään painonpudotuksesta, vaan myös vastaavansuuruisen
maan tukireaktion vaikutuksesta takaisin selkärangan etupuolta pitkin
kohden atlas-axista. Tämä etupuoli on kehossa omalla tavallaan aktiivisempi
puoli, mutta tosiasiassa voimien ajatellaan vaikuttavan koko ajan, katkeamatta,
yhtäaikaisesti ja samansuuruisina. Esimerkiksi jalkaterien, lantion ja kallon asentojen
ulkoapäin korjaaminen on mahdollista, mutta suurin työskentely tapahtuu
sisäisesti ja mielikuvia apuna käyttäen. Aluksi työskentely on siis pientä ja sisäistä
luonteeltaan. Pasanen-Willberg 1994, päiväkirjamerkintä.
Tarkoitukseni ei missään vaiheessa ollut puristaa kenenkään kehoa johonkin
valitsemaani muottiin. Lähtökohtana oli tunnistaa oma, välitön kokemus liikkeestä.
Prosessi etenikin koko harjoitusperiodin ajan omalla painollaan, voimallaan,
ajan kanssa, rauhassa. Monet tanssilliset tapahtumat syntyivätkin kuin
itsestään. Tosin osiltaan se oli hämäävää, sillä jälkeenpäin minulle selvisi, että