Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Kvartetin problematiikkaa
166
Jotenkin minulla on semmoinen olo, että kvartetti on se jakso, jonka kanssa mä
olen tehnyt kaikista eniten töitä. Yleensä sinun koreografiat ovat olleet luonnollisia.
En ole miettinyt niitä iltaisin kotona. Tietenkin alitajuisesti. Kvartettia
mietin iltakaudet. Yritin rakentaa itselleni siihen jotakin ymmärrystä, mitä tarvetta
minulla aikaisemmissa biiseissä ei ole ollut. Se oli minulle tosi uusi haaste.
Niin kuin sinä sanoit, että se oli tietyllä tavalla vaikea. Sitten siinä oli se, kun
tehtiin se ihan ensimmäiseksi katsojien kanssa harjoituksissa niin kaikkien
reaktio oli, että kvartetti on ihan liian pitkä ja se ei ole hyvä. Siihen tuli joku
semmoinen asenne. Nyt tajuan jälkeenpäin, että semmoiset tilanteet ovat hirveän
herkkiä. Ne syöttävät alitajuntaan väärää asennetta. Tanssija 1998, haastattelu.
Teoksen eri osista kvartetti oli ongelmallisin. Siinä yhdistyi koko teoksen liikemateriaali.
Se sisälsi paljon työtä vaatineen ”lokerotanssin”, jota tanssijat olivat
työstäneet kaaviopaperin avulla. Kaavioiden pohjana oli perussarjojen materiaalia,
tanssijoiden omat variaatiot niistä ja mielikuvien avulla rakennettuja
liikekombinaatioita. Se sisälsi paljon unisonossa ja kaanonissa tanssimista sekä
tanssijoiden samanaikaista eri materiaalin tekemistä. Ajoitusmerkit tulivat
pääpiirteittäin tanssijoista, ei laskuista tai musiikin iskuista.
Se on just se, että miten käsittelee aikaa ja sehän oli ongelma siinä kvartetissa.
Monet sanoi, että se aika jollakin tavalla ei rytmittynyt tai sitten se vaati katsojalta
paljon hienovaraisia huomioita. Vai mikä siinä on? Tanssija 1998, haastattelu.
Liike oli kaunista ja virtaavaa, mutta miksi kohtaus ei aina toiminut? Lokerotanssi
oli rakennettu niin, että se ei toiminut liian hitaasti suoritettuna. Se sisälsi paljon
vaihdoksia, jotka tyrehdyttivät kombinaation juoksua. Liian usein näytti, että tanssijat
joutuivat odottamaan toisiaan. Päämääräni oli häivyttää näennäinen tarkkuus
elävyyteen niin, että tekemisen tarkkuus säilyisi. Rikkoa sarjojen kaavamaisuuksia,
säilyttää ajatus liikkeen intentiosta.
Niin ja totuus on se negatiivinen. Niin paljon kuin minä tein kvartetin kanssa
töitä ja se oli kauhean ristiriitainen vastaanotoltaan, niin itselleni oli kauhean
värikästä tanssia se. Koin todella tanssineeni ikään kuin jonkin läpi aina kvartetin
jälkeen. Että jollakin tavalla mä opin suorastaan rakastamaan sitä. Kehitin
siihen itselleni omia pikku ajatuksia ja juttuja. Tanssija 1998, haastattelu.