Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

108
irtonaisemmin ja kokonaisemmin selkärangastani lähtevää liikettä sekä mielikuvan
kautta tuottamaan liikettä ja muistamaan liikesarjoja ja liikkeitä, jotka
tehtiin eri kirjaimilla nimetyistä liikkeistä. Oman kehitykseni kannalta koen
oppineeni kuuntelemaan ja tiedostamaan omaa kehoani ehkä vielä syvempää.
En tiedä, kuinka paljon siihen on auttanut myöskin Feldenkrais-tekniikka, jota
olen samaan aikaan soveltanut opetuksessani. Tunnen, että koko ajan olen oppinut
ja vapautunut tekemään uudesti ja toivottavasti paremmin tai ainakin tuoreesti.
Gripenberg 1997, haastattelu.
Työprosessi sinänsä on vapauttanut kaiken kaikkiaan ja ehkä iän sanelema suhtautuminen
tanssiin on vapauttanut minua tekemään omista juurista itsestä
käsin, sanomaan liikkeellä omista lähtökohdista ja ajatuksista, mitä se liike
sanoo. Tuottamaan omalla kropallani ja sielullani, jossa varmasti näkyy oma
tanssin historiani. Se, mitä olen tehnyt ennen ja nyt. Gripenberg 1997, palautekirjoitus.
Ja tietysti, kaiken kaikkiaan musta tuntuu, että tää ikä on, että mä uskalsin ihan
toisella tavalla ottaa kuitenkin. Itsestäni tuntuu, että mä uskalsin avoimesti
lähtee siihen ja oma uteliaisuus, että mitenkä mä tässä pystyn. Eikä ollut niin
kuin nuorempana oli semmoista jännitystä. Antoi itselleen anteeksi. No, mä opin,
mitä mä opin ja omaksuin, mitä mä omaksuin ja mulla on toi oma historiallinen
pohja liikkumisessa ja liikkeessä, mutta tanssijan pitää aina niin kuin koreografin
mukaan koettaa muokkautua ja se on nyt tuttua siis kaikilta. Gripenberg 1997,
haastattelu.
Siitä naisen kyynärästä tuli, onks se jotenkin syvempi, en mä ymmärrä, onks se
jossakin syvemmässä, uinuu, niin ku se ois jossakin avaruushavainnossa kuin
Lintunen. Kun mä oon koko ajan elänyt tätä mun kriisiaikaa, eroprosessia, että
on hirveen mielenkiintoista, että mua on kutsuttu tanssiin. Kun ajattelin, onks
musta enää mihinkään ja rupeen elää eläkepäiviä. Miks sitä väkisin vääntää? Et
onks olemassa muutakin elämää. Kuitenkin sieltä tulee valtava toivo, että voisko
sittenkin jotenkin muin metodein kuin mä nuorena ja keski-ikäisenä tein…
Vainio 1997, haastattelu.
Sen mä oon ymmärtänyt, että jos nyt yksinkertaistaa, että just se liikkeen virtaus
pitäisi olla kaikessa tanssissa, yhtälailla klassisessa. Ihan klassinen tanssija,
joka todella liikkuu ja virtaa ja että kaikki nää nivelet ja jäsenet ei oo missään
jumissa. Ja musta tuntuu tietysti, kun ikää tulee niin vielä hakeutuu
pehmeämpään muotoon. Nivelten täytyy liikkua, että ei se ole edes ikäkysymys.
Pitäis olla ja löytyy klassisessa ja missä tahansa tekniikassa, kuinka vapaasti
ihminen pääsee liikkumaan ja tiedostamaan se. Gripenberg 1997, haastattelu.