Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Uusia elementtejä
194
Tulla nähdyksi sen näköisenä kuin itse on, ei muiden odotusten mukaan. Jaana.
Uusina koreografian aineksina olivat löhösäkit. Niiden kanssa työskentely oli
itselleni tuttua jo Naisen kyynärän (1994) ajoilta samoin kuin heinäseipäät
lavastuksellisina elementteinä tai osana liikkumista.
Säkin kanssa sähellystä. Pelleilimme kahden ison löhösäkin kanssa niitä heitellen
ja niiden päälle ja alle mennen. Kaikkea mahdollista. Vanhetessa kokemuksen
skaala kasvaa. Itseäni kiinnostaa rakenne ja sisältö; liikemateriaalia tulee.
Siitä ei tarvitse olla huolissaan. On kyse yhteyksistä: missä yhteydessä ne esittää
ja miten merkitykselliseksi rakenne siten muodostuu? Miksi ei uskaltaisi
tehdä, lähteä liikkeelle kehon senhetkisestä tilasta? Sitähän olen tässä viime
vuodet hokenut muille tanssijoille. Pasanen-Willberg 1999, päiväkirjamerkintä.
Hetkellisiä tuokioita: naiset muistelevat. Riitta yöpaitaluomuksessa peilipöydän
ääressä. Jaanan höyhentyyny ja puukko. Vaikeuksia. Iso peili, jonka edessä istun
kuin lammen rannalla. Odotimme innolla muusikkoamme, Sakaria. Päätimme,
että musiikkimaailman tulee olla kontrasti tekemisellemme.
Lopullisessa versiossa, esityksessä, emme kuitenkaan käyttäneet löhösäkkejä.
Tilalle tulivat pienet portaat, joiden paikkaa siirtelimme esityksen aikana.
Heinäseipäästä muodostui oma sooloni ”James Bond”-musiikkiin.
Sarjojen kanssa työskentelystä
Harjoittelimme pitkää, bulgarialaiseksi kansantanssiksi nimittämäämme sarjaa,
joka perustui myös Gabrielan aikaiseen, samannimiseen liikesarjaan.
Noudatimme siinä videoversion mukaista järjestystä. Etsimme rauhallisia laatuja
ja artikulaatiota, tekemisen tarkkuutta, mutta niin, että mahdollisuus
improvisaatioon säilyisi. Kehitimme improvisoiden tila-ajatuksen, neliökartan,
jonka reunoja pitkin etenimme minimalistisia liikesarjoja toistaen. Yksinkertaista,
hidasta toistoa oli äärimmäisen vaikea tehdä, koska ei ollut mitään turvapaikkaa,
minne mennä. Visuaalisestikin se oli noin kutsutusti tylsää, mutta tietoisina
siitä päätimme kokeilla kestävyytemme rajoja. Tai oikeastaan yleisön kestävyyden
rajoja, vaikka molemmissa rakenteissa oli toiminnallisia ideoita ja
variaatioita.