Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

yhdistävänä tekijänä. Miten tämä intentio rakentui ja ilmeni tanssittaessa? Mikä
oli intention merkitys erityisesti vanhenevan tanssijan ja koreografin välisen
työskentelyn kannalta? Kun puhuin liikkeen intentiosta, huomasin, että se
merkitsi jokaiselle jo entuudestaan jotakin, kuten esimerkiksi päämäärää, liikkeen
tarkoitusta tai ajatusta. Se merkitsi selvästi jotakin hyvin tärkeää, joten
tartuin ajatukseen intention tarkemmasta jäjittämisestä. Seuraavassa esimerkki
intention kanssa työskentelystä:
98
Harjoituksissa läsnä: Paula, Riitta V., Leena, Pia, Raisa ja Sinikka. Aluksi yhteistä
lämmittelyä ilman minua. Tulin kello 12.30. Työskenneltiin peukalo-pikkurilli
ajatuksella niin, että selkäranka seuraa. Työskentely jatkuu silmät kiinni. Tänään
ajateltiin näkevä sisäinen silmä myös häntäluun päähän, a-a:han sekä
rangan ulokkeisiin sormiin ja varpaisiin; silmiä joka puolelle. Työskennellään
aluksi omalla paikalla tehden pieniä painonsiirtoja. Sen jälkeen liikkuminen tilaan
edelleenkin silmät kiinni. Toisten kohtaaminen ja reagoiminen lyhyellä
painonjakohetkellä ja sitten jatkaen kulkua tilaan. Lopuksi pysähtyen ja silmät
avaten. (katso video)
Muoto on eri asia kuin asento, joka on usein staattinen. Tehtävä tai ohje on
1. impulssi = > keho vie omalla intentiollaan tilaan. Liike virtaa (Flow).
Pasanen-Willberg 1996, päiväkirjamerkintä.
Terapeuttista tanssipornoa
Lintusen ryhmätyöskentelyprosessi oli suhteellisen lyhyt, noin 11 viikkoa. Pelkästään
tuotannollisten seikkojen vuoksi jouduin tyytymään väljään harjoitusaikatauluun:
aluksi 1-3 kertaa viikossa, viimeiset neljä viikkoa kuitenkin lähes päivittäin.
Vaikka rakenne oli tällä kertaa ajoissa valmis, ei sen kypsymiselle ja kehittämiselle
mielestäni jäänyt tarpeeksi aikaa. Tämä ilmeni mm. siinä, että kaikki
liikesarjat eivät olleet vielä kehon muistissa niin, että tanssija olisi voinut keskittyä
liikkeen laadun syventämiseen. Tässä vaiheessa tietoisella liikkeen laadun
syventämisellä tarkoitan oman kehon autenttisten tuntemusten kohtaamista
ja siitä kumpuavaa fyysistä ilmaisuvoimaa. Toisin sanoen pelkkä mielikuva,
intentio tai muu liikettä omalla tavallaan ulkoaohjaava tekijä ei välttämättä tuo
esille liikkeen laatua. Laadulla tarkoitan kullekin itselleen läheisintä tapaa tulkita
ja esittää liikettä. Se vaatii aikaa. Usein sitä ei ole, joten suoriutuminen jää
helposti ulkokohtaiseksi suoritukseksi. Tanssija ei kohtaa itseään, ei liiemmin
toista tanssijaa tai yleisöä; esitys ei kosketa, puhuttele. Vaikka tanssija saisikin
kohdata työprosessissa sisätilojaan ja mielenratojaan, ei siitä ole tarkoitus