Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Omaa lämmittelyä.
Aloitetaan: En lähde pitämään harjoituksia alkeista vaan oletan, että ihmiset
ovat kunnossa ja tuntevat oman kehonsa. Jokainen vastaa liikkeen tuntemuksista
itse ja kirjaa niitä ja tapahtumia myös itse ylös. Selitän Lintusen lähtökohtia.
En tee tarinaa. Jälleen kerran. Vainio ja Pentti ovat jatkumoa Kyynärään ja
Noppiin. Osittain teen samankaltaista prosessia heidän kanssaan kuin mainituissa
prokkiksissa. Harjoittelumusakin on osittain samaa: Philip Glassia.
Osittain kylläkin hiljaisuudessa.
Aloitan selkärangan päistä atlas-axis ja häntäluun ajatuksesta:
Atlas-axis/kädet = kurotus tilaan, sekä häntäluu/jalat = painonpudotuksen kautta
siirtyminen tilaan ja tuki virtaa takaisin kurotukseen ylöspäin => dialogi
rangan päiden välillä painon siirron välityksellä.
En tiedä, miten puhdasta release-työtä teen. Joka tapauksessa ainakin omaa
sovellutustani siitä. Body-writing-idea ja ajatus hännän kasvattamisesta näyttää
toimivan.
Miten toimivuus näkyy käytännössä? Ainakin tanssijat näyttävät pääsevän
helpommin liikkeelle tilaan. Liike saa lukemattomia variaation mahdollisuuksia,
kun selkärangan molemmat päät ajatellaan kyniksi, jotka piirtävät kuvioita
tilaan.
Apuna käytetään ajatusta kirjoittamisesta ja mielikuviksi otetaan kirjaimia
ja sanoja.
Tänään käytimme mm. omena- ja kissasanoja mielikuvina. Miten ihmiset
piirtävät liikettä ja varioivat niitä tilassa ja tilaan? Tuottaako body-writing vain
tietynlaista liikkeen laatua? Esim. kaunokirjoitus tuottaa soljuvaa liikettä.
Sitten teimme liikesarjan: RFGQ HA OMENA. Tanssijat opettelivat ensin
eteen näyttämäni sarjan, jonka jälkeen oli mahdollisuus muunnella sitä. Tosin
siinä emme päässeet tänään kovinkaan pitkälle.
Jokainen tuottaa liikettä omista lähtökohdistaan ja annetuista liikeimpulsseista.
Kävimme myös keskustelua harjoitusten jälkeen:
LIISA: Mikä on oma tapani lähestyä toisen liikettä? Miten oma liike löytää
sen kvaliteetin, mitä koreografi pyytää?
RIITTA: Ihmiset pyrkii liikaa lähestymään tanssin muistamista älyn kautta.
Tanssijat muistavat enemmän kuin he luulevat. Oma metodini on, että näytän
ainoastaan muutaman kerran. Sen jälkeen tanssija toistaa, mitä on nähnyt ja
minkä muistaa. En pyrikään siihen, että tanssijan tulisi muistaa eksaktisti kaikki
näkemänsä.
VAINIO: Lapsi minussa, oksia alkaa kasvamaan puunrungossa. Saan elää.
Tarkan mallin mukaan kopioitu liike on aivotonta.
Harjoitukset olivat rennot, avoimet. Ei turhaa hosumista ja mielellä tehdyt.
Pasanen-Willberg 1996, päiväkirjamerkintä.
93